Peli alkaa rutiineista

Porin Palloilijoiden futsalin liigajoukkueen runkopelaajien joukkoon viime kaudella noussut Jarno Haanpää (kuvassa) koosti liigan runkosarjan päätteeksi kymmenensivuisen analyysiin PoPan kauden futsal-peleistä.

Haanpää oli tutkinut jokaisen ottelun tilannetta aina viiden (5) peliminuutin välein ja tehnyt näistä omat analyysinsä. Hieno tutkimus, josta on ollut jo nyt paljon iloa. Pruju tuo myös oman mukavan lisänsä, kun pistämme valmennustiimin kanssa päättyneen kauden kirjoihin, kansiin ja arkistoon.

Nostan esiin Tutkija-Haanpään teoksesta seuraavat huomiot:

- PoPa ei hävinnyt vieraspeleissä kertaakaan ottelun viimeistä kymmentä minuuttia. (11 peliä, mukana play-off).
- PoPa hävisi koko kaudella vain yhden kerran ottelun ensimmäisen viiden minuutin jakson (21 peliä, mukana play-off).

Molemmat tutkimustulokset luonnollisesti lämmittävät valmentajan mieltä.

Käytännössä kaikki futsal-ottelut ratkeavat välillä 30-40 peliminuuttia, joten voidaan todeta, että nyky-PoPa osaa pelata nuo minuutit kypsästi, virheettömästi ja rikkeettömästi - vieraissa. Kotisaldo ei ole aivan yhtä hyvä.

Joka tapauksessa viimeinen kymppi vaatii pelaajilta taktista kypsyyttä, viileyttä, kestävyyttä ja onnistuneita kokemuksia vastaavista aikaisemmista tilanteista.

Kun pelaajat tietävät teoriatasolla, miten tulee pelata, ja saavat tästä onnistumisia käytännössä, syntyy käyttöteoriaa - tiedon ja kokemuksen yhdistelmä, joka mahdollistaa kehityksen.

Ottelujen tulosten kannalta viimeinen kymppi on aivan elintärkeä, joten on ilmiselvää, että joukkueiden tulisi panostaa näihin hetkiin valmistautumisessa sekä omassa harjoittelussa että vastustajan vakoilussa.

PoPan vahvat otteluiden alut selittyvät ainakin osin huolellisella valmistautumisella ja alkulämmittelyllä. Mutta en tarkoita nyt sitä, että PoPan pelaajilla on nivuset tai pohkeet notkeampia kuin vastustajilla otteluiden avausminuuttien aikana.

Palaveri jo perjantaina

Minua on pyydetty kirjoittamaan futsaljoukkueen tausta- ja kulissitapahtumista, joten seuraavassa kuvaan, millaiset PoPan rutiinit ovat pelin alla.

Liigapelit olivat viime kaudella pääsääntöisesti lauantaisin. PoPa on viettänyt perjantai-illat jo useamman talven ajan urheilutalolla, sillä vakiovuoromme on niinkin hauska kuin 21.00-22.15. Viikon muut urheitalo-treenit (ma ja ke) ovat mukavammin 16.30-18.30, mistä kiitokset Porin vapaa-aikavirastolle.

Perjantaisen treenin kokoontumisaika oli kello 20.00. Yleensä katsoimme videolta edellisen pelin maalit ja olennaisimmat tilanteet oman pelitapamme kannalta. Seuraavalla kaavalla: onnistumisia alkuun, epäonnistumiset väliin ja onnistumiset loppuun.

Liian pitkää pätkää ei voi näyttää, jotta asiat menevät jakeluun. Eikä "isoja" asioita ja pieniä yksityiskohtia välttämättä kannata rinnastaa. Silloin keskittyminen saattaa taas mennä epäolennaisuuksiin.

Edellisen pureskelun jälkeen julkistettiin seuraavan päivän kokoonpano ja ketjut sekä käytiin läpi olennaisimmat taktiset asiat omasta pelistä. Loppuksi vielä käytiin vastustaja läpi videolla tai paperilla, taas tiivistetysti - vahvuudet ja heikkoudet.

Jatkuva vuorovaikutus oli kaikissa kauden palavereissa tärkeä teema. Pyrin kysymään aina lähes kaikilta pelaajilta ainakin jotakin omasta pelistä tai tulevasta vastustajasta. Loppukaudella ei oikeastaan tarvinnut enää edes kysellä, koska vilkasta keskustelua syntyi muutenkin.

Kello 20.45 palaveri oli ohi ja pelaajat siirtyivät pukutiloihin. Kentälle kello 21.00. Treenistä noin 30 minuuttia oli pallollista lämmmittelyä, syöttämistä ja ehkä muutama terävä kaksinkamppailu.
Seuraavaan varttiin ympättiin jokin taktinen asia, yleensä hyökkäyspelillinen. Seuraava kymppi oli yleensä yv-peliä, ja loppuun vielä yksi kymppi erikoistilanteita. Edellä on vain perusrunko. Painotukset vaihtuivat aina viikoittain joukkueen kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta treenien virallinen osuus oli ohi yleensä noin 22.05.

Tavoitteena täydellinen keskittyminen

"Urheilijan henkisen vireystilan kannalta on tärkeää, että lämmittelystä tulee rutiini, joka valmistaa häntä tulevaan suoritukseen.", kirjoitetaan "Laatua käytännön valmennukseen" -teoksessa (2008, VK-kustannus, Lampinen ja Forsman).

Tässä virkkeessä on mielestäni oleellinen. PoPan pelaajien aivan otteluiden alla tekemät toimet ovat hiotuneet nyky-muotoonsa viimeisen kolmen kauden ajan. Päävalmentaja Jouni Pihlaja toi kaudellaan oman konseptin alkuverryttelyyn, jonka pohjalle nykyinen paketti on tarkentunut ja rakentunut.

PoPan alkulämmön avainasiat:

1. Aikataulun runko on AINA sama.
2. Jokaisen pelaajan yksilölliset tarpeet huomioidaan.
3. Ilmapiiri on kiireetön ja keskittynyt.

PoPan kokoontuminen on aina 1,5 tuntia ennen kotiottelua. Vastaavasti vieraspeleihin pyritään saapumaan 1,5 ennen ottelun alkua. Viime kaudella matka-aikataulut pitivät lähes minuutilleen, siitä isot kiitokset kuskillemme Veijolle.

Muutamat pelaajat tulivat paikalle jo kokoontumisaikaa ennen. Heillä on omat, aikaa vievät, rituaalinsa, kuten nilkan teippaus, selän hieronta, parketin moppaus tms. Pääasia on, että jokainen saa tehdä omat juttunsa, omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Ottelupalaveri on tuntia ennen h-hetkeä. Ennen palaverin alkua pelaajat ovat pukeneet pelikamat, hoitaneet teippaukset ynnä muut lihashuollot kuntoon ja käyneet mahdollisuuksien mukaan pelikentällä pallottelemassa.

Palaveri kestää 10-14 minuuttia. Rakenne on seuraava: kokoonpano, avainasiat eli teemat, puol.peli (samalla sivutaan vastustajaa) ja hyökkäypeli (samalla sivutaan vastustajaa). Lopuksi pelaajat kertaavat vielä keskenään erikoistilanteet.

Kentällä alkulämmön kaava on aina sama. Joukkue aloittaa yhteisen juoksun noin 40 minuuttia ennen peliä. Juoksu kestää reilu 5 minuuttia, minkä päälle venyttely. Kaikki vennailevat omatoimisesti, ei ohjattuna.

Seuraavana on pallollinen vaihe kolmen miehen ryhmissä. Ensin kuljetukset, sitten syötöt. Kapteeni vetää. Valmentajat keskittyvät vastustajan tarkkailuun ja omien pelaajien vireen aistimiseen.

Lopuksi laukaukset, kiertoharjoite ja lyhyt peli (1 x 2min). Näissä vaiheissa maalivahti tulee mukaan. Tähän asti hänellä oli omat juttunsa. Jos maalivahteja oli vain yksi kokoonpanossa (Ojanperä), alkulämmössä oli silti mukana toinen (Kaisla tai Bohm), koska yhdellä lämpöjä ei voi vetää.

Alkulämmittelyssä on olennaista, ettei pelaajan tarvitse miettiä mitä tulee seuraavaksi. Suoritus tulee puhtaasti ja luonnostaan, kun sama kaava on toistettu kymmeniä kertoja aikaisemmin. Näin pelaaja saa rauhassa hakea optimaalisen henkisen tilan ja latauksen, jotta hän on täysin valmis kun pilli viheltää.

PoPan valmentajat eivät puutu alkulämmittelyyn muuta kuin ääritapauksissa. Näin puuttuminen säilyttää myös tehonsa. Pelaajat tietävät, että nyt pitää petrata, kun tuokin mouhoaa.

Pienen pelin jälkeen on vuorossa parin minuutin omatoiminen osio. Ne ovat pelaajan henkisen latauksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Lähes kaikilla kokeneilla pelaajilla on omat rituaalinsa, jotka on vain päästävä toteuttamaan, jotta oikea fiilis löytyy. PoPan valmistautumisessa omatoimiset osiot on alkulämpöjen alussa ja lopussa.

Aivan ottelun alla pukuhuoneessa kerrataan vielä muutama avainasia omasta pelistä ja vastustajasta. Ja nostatetaan henkeä.

Pelaajista Reinikka nousee ylös toiseksi viimeisenä ja kun hän nousee, Laurila alkaa laittaa säärisuojia. Reinikka puolestaan nousee vasta, kun tuomarit viheltävät. Muut odottavat tässä vaiheessa jo ringissä ja hoputtavat ensin "Jakkea" ja sitten Laurilaa: "Nonni Tipu!".

Yleensä tuomari hakkaa jo tässä vaiheessa oveen. Laurila ponnahtaa rinkiin ja J. Raivio aloittaa alkupuheet. Pienet raumalaiset kevennykset ja lasku: 1, 2, 3,: "Hurrrrrraaaaa...." Peli voi alkaa.