Suomalaisen futsalin pääsarjatasolla - Futsal-Liigassa - on tulevalla kaudella joukkueita, joiden pelikausi kestää 4 kuukautta, ja joukkueita, joiden pelaajat pelaavat futsal-pelejä 10 kuukauden aikana.
Osalla liigajoukkueista pelit alkavat lokakuun loppupuolella futisviheriöiden käydessä talvilevolle. Heillä kausi todennäköisesti myös päättyy helmikuun puolessa välissä liigan kaksinkertaisen runkosarjan päättyessä.
Liigajoukkueista GFT ja Futsal MadMax aloittivat pelikautensa jo kuluvalla viikolla eli heinäkuun alussa.
Eivätkä pelit jää tähän. On käynnissä historiallinen murrosvaihe.
Suomalainen seurajoukkue aloittaa toista kertaa virallisen kilpailukautensa jo elokuussa, kun Espoon GFT isännöi UEFA Futsal Cupin kotiturnausta Tapiolassa.
Koska GFT:n tavoite on kova - turnausvoitto ja jatkopaikka - valmistautumisen on oltava niin hyvä kuin mahdollista.
GFT saa 25.7. historiallisen mahdollisuuden pelata kova kansainvälinen peli jo heinäkuussa, kun Pajulahdessa viikon verran leireilevä Venäjän Superliigan joukkue Mytischi haastaa treeniputkensa päätteeksi espoolaiset.
Mutta GFT ei ole ainoa kv.peleissä keskikesällä hikoileva Suomi-jengi. Myös Maxit kohtaa Mytischin, ja FC Johtajat matkaa Montenegroon opiskelijoiden EM-kisoihin, mistä hyötyy myös muutama liigaseura - erityisesti Ilves.
Jos kaikki suunnitelmat ja tavoitteet toteutuvat, GFT:n pelaajat ovat tahkonneet ennen liigakauden alkua kymmenkunta kv.peliä ja puolentusinaa kotimaan koitosta. Se vaatii UEFA Cupissa jatkopaikkaa ja ulkomailla pelattavia treenipelejä.
Viime kaudella GFT pelasi 26 ottelua (UEFAx3, Super Cupx1, Liigax22). Nyt päälle tulevat Futsal Cup, kotimaiset treenipelit, kv. treenipelit ja toivottavasti myös lisää UEFA Cupin matseja. Kokonaismäärä voi nousta jopa yli 40:n.
Kun huippupelaajien kakkuun lisätään kymmenkunta maaottelua (viime kaudella 12), pelimäärä ja kauden pituus kasvavat kovan kansainvälisen vertailun kestäväksi.
Kova pelirasitus ja kasvava treenimäärä asettavat vaatimuksia myös pelaajaringin laajuudelle. Tätä yritän myös GFT:ssä painottaa, kun rakennamme ensi kauden joukkuetta.
Kun GFT matsaa 40 kertaa tai yli, samaan aikaan Cupin väliin jättävällä ja niukasti treenipelejä vääntävällä liigajengillä, pelit jäävät 20:een tai jopa alle.
Mitä murroksesta sitten seuraa?On jo nyt havaittavissa, että futsal-urallaan eteenpäin haluavat ja kv.peleihin seura- ja maajoukkuetasolla tähtäävät pelaajat alkavat hakeutua seuroihin, joissa nopeampi kehitys on mahdollista.
Epäilen, että jatkossa maajoukkuepelaajat tulevatkin yhä harvemmista seuroista. Jos pelaajalla on marraskuun alussa alla yksi liigapeli ja parin viikon treenijakso, kesäkuussa kautensa aloittaneeseen pelaajaan on helppo kallistua valinnan hetkellä.
Tasoerot liigassa kasvavat jatkossa. Se ei näy välttämättä yksittäisissä otteluissa ja rumina lukemina, koska liigajoukkueiden yleinen osaaminen on selvästi kehittynyt ja pelaajat ovat urheilullisempia. Mutta sarjakauden aikana hyvät erottuvat vähemmän hyvistä vääjäämättä. Pudotuspeleissä parhaiden kausi taas jatkuu kovilla matseilla, kun muut ovat jo futiksen parissa. Erot senkun kasvavat.
Miten kaikkien kautta pidennetään?Vaikea kysymys. Esim. GFT:ssä pelaajia kutkuttaa useat kauden aikana pelattavat kv.pelit ja maaottelut. Vierailut Hakkarissa tai Vaasan kauppiksella ovat vähemmän hohdokkaita, kuin haaveet Actionin kaatamisesta Belgiassa. Kaikella kunnioituksella Loisketta ja Ruutupaitoja kohtaan.
On helpompi jättää futis ja keskittyä futsaliin, kun tiedossa on mielenkiintoisia kv.haasteita, uusia vastustajia ja mahdollisuus tehdä historiaa. Mutta kv.pelejä ei riitä kaikille.
Nyt käynnistyvä kahtiajako jatkuu useampia kausia, kunnes Futsal-Liigan vetovoima on kovempi kuin futiksen divareiden. Liigakautta on pidennettävä rohkeasti sekä liigan markkinointia ja viestintää parannettava dramaattisesti. Tuttuja paljon puituja juttuja, jotka toivottavasti joskus tehdään.
Mutta nykyistä hohdokkaampi liiga ei ole välttämättä ainoa ratkaisu... Jatkuu ensi numerossa.
Tekstit
