torstai 29. tammikuuta 2009

Tunne historia, jotta voit luoda uutta


"Olemme nyt vihdoinkin päässeet niin pitkälle, että voimme ryhtyä johdonmukaisesti ja tarkoin ohjelmoidusti toteuttamaan kolmijaksoista jalkapallovalmentajien koulutussuunnitelmaa. Olemme jo yli kolme vuosikymmentä kouluttaneet jalkapallovalmentajia, mutta vasta nyt uskaltaudumme perustamaan koulutuksemme omiin kurssikirjoihimme nojautuviksi.",
Suomen Palloliiton Jalkapalloilun koulutusvaliokunta kirjoitti Helsingissä tammikuulla 1968.

Ote on Palloliiton "Jalkapallovalmentaja Peruskurssi I" -kirjan esipuheesta. Löysin sen käsiini FC Jazz Junioreiden toimiston uumenista.

Futsalia on pelattu Suomessa vuodesta 1997 eli 12 vuotta. Toivottavasti meillä ei mene kolmea vuosikymmentä, ennen kuin saamme suomalaisen futsalvalmennuksen kurssikirjat.

Palloliiton historiallinen koulutusopus on häkellyttävä kokonaisuus. Kirja lähestyy futaajien valmennusta hyvin fyysisestä näkökulmasta. Jalkapallon lajiharjoituksia esitellään kokonaista kaksi aukeamaa (sivuilla 84-87, kaikkiaan sivuja 95).

Ja tämä ainoa osuuskin on nimeltään "Jalkapallotekniikan harjoittelu salissa". Kirjan alkupuolella käydään läpi mm. osat: alkuverryttely, voimistelu, hypyt, voimistelutelineiden käyttö, ryhmäkilpailut, kuntopiiri, kuntopalloharjoittelu, kuntopallon ryhmäharjoittelu ja kuntokilpailut.

Suomi-futaajat ovat olleet historiassa karskinkokoisia karjuja. Millekään kukkakepeille ei kyllä voida suositella "Toverin pyöritystä" tai "Jäykän Kallen nostoa".



Myös kokovoltti eteenpäin oli 60-luvun treeniohjelmassa - mielellään pehmustetulla alustalla.



Opit ja kirjan kuvitus ovat hyvin brittipainotteisia. Olihan Englanti tuohon aikaan hallitseva maailmanmestari ja jalkapallomaailman huipulla. Tosin Suomeen kopioiduilla opeilla Englanti ajautui sittemmin jatkuvaan alamäkeen...

Uraauurtavan kirjan kielelle ja harjoitteille voidaan hymyillä, mutta avainasiat ovat olleet jo tuolloin kunnossa.

"Mikäli jalkapalloa todella halutaa viedä eteenpäin, ei kellään ole varaa jättää palloharjoittelua vuosittain puolta vuotta lyhyemmäksi kuin muualla. Meillä Suomessa nimenomaan saliharjoittelu on saatava määrällisesti ja laadullisesti muuttumaan ratkaisevasti."


Toisaalta kirjassa annetaan myös tällaisia esimerkkejä treenisuunnitelmasta. Näillä metodeilla PoPakin nousee vielä tänä keväänä mitalivauhtiin.


tiistai 27. tammikuuta 2009

Futsal-valkun kolme pointtia

Kun jalkapalloa pelataan salissa jalkapallolla, näyttää se tältä.

Olen kuluvan talven aikana yrittänyt tuoda futsal-oppeja jalkapallojunioreiden valmentajille. Lähes kaikki porilaiset futisjunnut harjoittelevat myös koulujen saleissa talvikaudella.

Futsal-valkun peruskurssin yksinkertaiset, mutta sitäkin tärkeämmät perusteet ovat seuraavat:

1. Salissa harjoitellaan vain futsal-palloilla. Futsal-pallo on suunniteltu salikäyttöön, jalkapallo ei. Futispallo parketilla on kuin Supertele puistossa, kuten videolinkki kertoo.

2. Pelikentässä on aina oltava rajat. Futsalpeli on 1 vs. 1 -tilanteiden loputon jatkumo. Pelaajien pitää ratkaista ne haastamalla, harhauttamalla, syöttämällä tai suojaamalla.

Jos pelaaja voi purkaa 1 vs. 1 -tilanteen kenkäisemällä pallon seinään, koko lajin perusidea katoaa ja edut jäävät hyödyntämättä.

3. Palloja pitää olla riittävästi, ainakin yksi per pari. Sen jälkeen on helppo suunnitella harjoitukset, joissa yksittäinen pelaaja saa satoja kosketuksia.

Nämä kolme pointtia voivat vaikuttaa ilmeisiltä, mutta käytännössä ne eivät läheskään aina näy. Osalle junnuvalkuista sali on paikka, jossa vedetään pelkkää kuntopiiriä ja pelataan futispeli päälle.

Eipä heitä siitä silti voi syyttää. Palloliiton D-tason kurssilla opetaan YHÄ näin.

Futsalista kursseilla ei puhuta sanaakaan, edes futaajien talviharjoittelumuotona. Saliin rakennettua voimistelurataa (jonka kokoamiseen ja purkamiseen menee vähintään puoli tuntia) D-tason kalvoilla kyllä esitellään.

PS. Futsalblogin valmentajakurssi jatkuu seuraavilla pointeilla kevättalven aikana.

PSS. Islannissa vasta resursseja hukataankin, kuten videolta voidaan havaita. Maassa on pelattu historian aikana vain muutamia futsalturnauksia, vaikka maailman toiseksi parhaassa käsipallomaassa (Peking 2008) on yli 40 täysmittaista kenttää. Eli yksi kunnon kenttä/5000 asukasta. Laskepa montako futsal-/käsipallohallia pitäisi olla omassa kotikaupungissasi? Meillä Porissa 16.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Ykkösessä kasvukipuja



Mikä ei kuulu joukkoon: 26 - 1, 13 - 0, 23 - 4, 16 - 1, 1 - 35.

Vastaus: 1 - 35 on sunnuntaina pelatun Kaukalopalloliiga-ottelun Into - Bewe lopputulos. Muut ovat kuluvan kauden tuloksia Futsal-Ykkösestä.

Rumimmat rökälelukemat ovat peleistä, joihin vierasjoukkue ei ole syystä tai toisesta saanut jalkeille riittävän laajaa tai laadukasta pelaajarivistöä. Raportit kertovat, että pahimmillaan vieraat ovat pelanneet ilman vaihtomiehiä.

Virallisia selityksiä on esitetty monia: pitkä pelimatka, loukkaantumiset, pelikiellot, työesteet, jalkapallo...

Totuus lienee jossain puolivälissä. Fakta kuitenkin on, että joillakin Ykkösen seuroilla ei ole sarjatason vaatimuksiin sitoutuneita pelaajia riittävää määrää.

Liigassa moisia ongelmia oli ajoittain vielä takavuosina, mutta onneksi ei enää. Urheilullisuudessa ja seuraorganisaatioissa on menty eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Futsal-Ykköstä pelataan tällä kaudella ensi kertaa kahdessa kymmenen joukkueen lohkossa. Vielä viime kaudella lohkoja oli kolme.

Ykköstä pelattiin kuusi kautta kolmilohkoisena, joten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli jo aika ottaa seuraava kehitysaskel.

Kuten yllä totesin, uudistus ei ole sujunut ongelmitta.

Muutamat rumat lukemat ovat aiheuttaneet kolauksia Ykkösen imagolle. Vajaalukuinen vierasjoukkue on tuottanut isännille mielipahaa: yleisölle ja medialle on vaikea järjestää uskottavaa urheilutapahtumaa, jos kentällä on vain yksi joukkue.

Hankaluuksista huolimatta uudistus on plussan puolella. Selkeästi suurin osa joukkueista on hoitanut kautensa tyylikkäästi.

Ykkösen on annettava hyvät kannukset tuleville liigajoukkueille ja -pelaajille. Sitä se ei tee, jos kauden kaikki vierasmatkat voidaan tehdä metrolla tai kaikki pelit pelataan parin talvikuukauden aikana.

On iso kysymys, kehitetäänkö suomalaista futsalia omana lajinaan vai pelkästään jalkapalloilijoiden talviharjoitusmuotona.

Itse olen ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Jälkimmäisen kannattajat katsovat historiaan ja haluavat palauttaa Ykkösen entiselleen.

Futsal antaa futaajille erittäin paljon treenimielessä. Mutta pelaajat, jotka eivät futiksen takia pysty sitoutumaan futsaliin, puuhastelkoot piirisarjoissa.

Kannattaako joukkue kerätä kavereista, jotka hoitavat korkeintaan puolet kauden peleistä? Sarjapaikkaan vaadittavat pisteet ehkä hoituvat marras-joulukuussa, mutta rökäletappiot ruoskivat seuran mainetta taas kauden lopussa. Sitä kannattaa miettiä jälleen ensi kesänä.

torstai 22. tammikuuta 2009

Baltiaan on päästävä!

Kuva: Yiannis Vakis - Cyprus Futsal Portal.

Tapasin Kyproksella vain pari päivää ennen meitä saarelle saapuneen latvialaiskolmikon.

Oleg Matvejevs (kuvassa keskellä) oli muuttanut maahan kahden maanmiehensä kanssa pelatakseen ammatikseen futsalia.

Kuvassa vasemmalla oleva Armen Danielyan pelaa Kyproksella jo kolmatta kauttaan. Armenialainen olikin heti opastamassa neuvostoaikaisia maanmiehiään paikallisille tavoille.

Danielyan kohtasi Suomen viimeksi helmikuussa 2008 Tsekin MM-karsinnoissa. Armenian Suomelle kärsimä 0-1 -tappio oli kirkkaana miehen muistissa.

Matjeves'kin on pelannut Suomea vastaan, mutta ei aikoihin.

- Ennen te kävitte Latviassa jatkuvasti, mutta miksette ole enää tulleet. Uskon, että pelit meidän maajoukkuetta ja parhaita seurajoukkueita vastaan olisivat hyvää kokemusta teidän maajoukkueelle ja liigajoukkueille, Matjeves ihmetteli.

Latvia ja Suomi ovat kohdanneet maajoukkuetasolla neljästi. Edellisestä maaottelusta on jo yli viisi vuotta (12.1.2004, Riika, Latvia-Suomi 4-0), joten Matjeves'in kysymystä voidaan pitää aiheellisena.

Tuosta ex-päävalmentaja Simo Syrjävaaran aikakauden maajoukkueesta ovat yhä mukana Suomi-paidassa kokeneet GFT-miehet: Risto Salmi, Jani Modig, Teemu Terho ja Matias Sarelius. (toim.väli.huom.).

Matjeves lupasi auliisti auttaa, jos suomalaiset liigajoukkueet mielivät esimerkiksi ensi syksynä viimeistelyleirille Latviaan. Mutta myös maajoukkueelle voisi olla tiedossa mielenkiintoinen haaste ensi jouluna.



Kuukausi sitten pelattu historian ensimmäinen Baltic Cup oli raportin mukaan onnistunut tapahtuma. Viro oli ollut ilmeinen heittopussi, mutta yleisöä kolmen maan (Latvia, Liettua, Viro) futsalturnaus oli kerännyt kivasti.

Baltic Cupille lupaillaan jutussa jatkoa. Eikä Suomen mukanaolo ainakaan laskisi turnauksen tasoa.

Maajoukkueellemme turnee vaikuttaisi täydelliseltä: pari peliä vähän korkeammalle rankattuja maita vastaan (Latvia ja Liettua) ja yksi peli ennalta heikompaa vastaan (Viro).

Hyvät pelit, lyhyt matka, mahdollisuus tehdä perinne, saada julkisuutta ja tuotteistaa tapahtuma... Etuja olisi monia.

Maantieteellisesti Suomi ei kuulu Baltian maihin, mutta futsalissa rajan ei tarvitsisi olla yhtä tarkka. Ainakin pelaajat haluaisivat meidät vierailulle. Joten herätys seurat, mars Baltiaan!

PS. Olegin haastattelu ilmestyy blogiin helmi-maaliskuussa, kunhan hän on päässyt kunnolla maistamaan futsal-arkea Kyproksella.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

EM-kilpailut Suomeen?


Tsekkiläinen Petr Fóusek toimi elokuussa 2008 Helsingin Pasilassa pelatun UEFA Futsal Cupin delegaattina.

Espoon GFT:n isännöimän turnauksen arvovieras ei ollut kuka tahansa. Fóusek on Tsekin jalkapalloliiton entinen pääsihteeri, UEFA:n futsalkomitean ex-puheenjohtaja - todellinen kosmopoliitti, joka on toiminut työtehtävissä kaikissa UEFA:n jäsenmaissa.

- Nykyään konsultoin työkseni FIFA:n jäsenmaita - erityisesti kolmannen maailman valtioiden liittoja. Autan liittoja suunnittelemaan ja uudistamaan organisaatiomallejaan ja -rakenteitaan, Fóusek kertoi Espoossa.

- Nämä delegaattikomennukset ovat luottamustehtäviä. Eräänlainen harrastus siis.

UEFA:n delegaatti on UEFA:n alaisten turnausten ja ottelutapahtumien ylin johtaja. Hän valvoo, että kaikki menee pilkulleen oikein.

Pilkkuja ja pisteitä on paljon, todella paljon. Kysykää vaikka GFT:n turnauksen johtajana toimineelta Fernando Goncalvesilta.

"Nandon" kärsivällisyys oli välillä hymyn äärimmilleen kiristäneellä koetuksella, kun UEFA:n edustajat tavasivat pykäliä ja asetuksia 177-sivuisesta (!) järjestämisoppaasta. Miehen pinna ja pokka kuitenkin pitivät. Siitä tuli myös kiitosta.

- GFT järjesti hyvän turnauksen. Pientä viilausta on aina, mutta kokonaisuus oli kiitettävä, Fóusek tiivisti turnauksen huipentaneen GFT - KMN Gorica -thrillerin päätyttyä.

Fóusek rakastui futsaliin 80-luvulla. Sittemmin hän on uurastanut lajin parissa pelaajana, valmentajana, seurajohtajana, koko tsekkiläisen futsalin pomona, EM-kilpailujen johtajana ja lopulta Euroopan huipulla UEFA:ssa.

- GFT ja KMN Gorica pelasivat upean, kansainvälistä huipputasoa olleen otteluun. Pelissä oli hienoja yksilösuorituksia, hyvää joukkuepeliä ja jännitystä - kaikki huippuottelun ainekset, Fóusek hehkutti päätöspelin jälkeen ilman pienintäkään tarvetta turhaan vieraanvaraisuuteen.

- On äärimmäisen harmillista, suorastaan häpeällistä, että niin harvat suomalaiset näkivät tämän ottelun. Tämä peli olisi ollut loistavaa mainosta suomalaiselle futsalille. Mutta missä olivat televisiokamerat?

Futsalin vähäinen suosio ja näkyvyys Suomessa olivat Fóusekille pettymys.
- Suomi on Pohjoismaiden ykkönen futsalissa. UEFA arvostaa sitä. Teitä pidetään mallimaana, josta muu Pohjola saa ottaa oppia. Mutta teidän täytyy pitää kiinni asemastanne. Ei se säily itsestään.

- On ensisijaisen tärkeää, että suomalaiset futsal-ihmiset pitävät yhtä. Teidän täytyy vetää samaa köyttä, taistella ja tehdä töitä lajin eteen. Sitä ei kukaan tule tekemään teidän puolestanne, Fóusek patistaa.

Fóusek tietää, mistä puhuu. Hän on ollut tekemässä ja näkemässä, kun tsekkiläinen futsal on noussut marginaalista arvostettujen urheilulajien joukkoon.

- Tsekissä televisioidaan kaudessa 30-40 kotimaista futsalpeliä. Kaikki maaottelut ja jokaiselta liigakierrokselta yksi matsi. Se on lajin nykysuosion perusta.

- Lopullisesti futsal löi Tsekissä läpi, kun isännöimme EM-kilpailuja vuonna 2005. Maajoukkuetta seurattiin silloin erityisen tarkasti, turnausta kotimaahansa junailemassa ollut futsalpamppu kertoo.

Vuoden 2009 EM-kilpailut järjestetään tammikuussa 2010 Unkarissa. Syksyn 2011 kisaisännyys on vielä jakamatta. Kannattaisiko Suomen hakea tulevaisuudessa EM-kisoja?

- Miksei. Kun olette järjestäneet naisten jalkapallon EM-kilpailut, futsalin EM-kilpailut ovat suurin UEFA:n tapahtuma, jota teidän on realistista hakea.

- UEFA arvostelee kaiken erittäin tarkasti: turvallisuuden, majoitustilat, kulkuyhteydet ja tietenkin pelipaikat. Jääkiekkomaana teillä olisi olemassa hyvä halliverkosto, joten mikään noista tekijöistä tuskin olisi ongelma, Fóusek rohkaisee.

Suomalaiset rakastavat arvokisoja ja suorastaan himoitsevat niiden isännyyksiä. Mutta anomukset ja hakuprosessit tarvitsevat aina puolestapuhujansa. Niitä suomalaisella futsalilla ei vielä ole - ainakaan tarpeeksi.

- Niin kuin sanoin. Koko suomalaisen futsalväen pitää tehdä töitä yhdessä. Silloin liittonnekin on paremmin takananne, Fóusek muotoilee ja varoo tarkasti arvostelemasta Suomen Palloliittoa.

- En halua sanoa, että teidän pitää tehdä näin ja näin. Mutta haluan kertoa yhden esimerkin, jota toistan aina tällaisissa haastatteluissa, futsalin puolesta väsymättä pari vuosikymmentä paasannut Fóusek napauttaa ja katsoo terävästi pöydän yli.

- Kun toimin Tsekin Jalkapalloliiton pääsihteerinä olin futisperheen pää.

- Perheessäni oli jo aikuinen mies, joka oli käynyt koulunsa, valmistunut ja teki jo hyvin rahaa. Hän pärjäsi käytännössä omillaan.

- Häntä vähän nuorempi nainen oli jo hyvin oppinut ja lukenut, mutta tarvitsi vielä vähän ohjausta ja tukea, vaikka asui jo poissa kotoa.

- Heitä nuorempia teini-ikäisiä ja vähän vanhempia perheessäni oli useita, poikia ja tyttöjä. He asuivat kotona ja opiskelivat, joten koulutukseen meni paljon rahaa. Mutta se oli palkitsevaa, koska he olivat lahjakkaita ja tuloksia tuli.

- Perheen kuopus oli vielä pieni. Paljon nuorempi kuin sisarensa. Hän vasta haki askeleitaan tässä maailmassa.

- Siksi hän tarvitsi paljon enemmän tukea, turvaa ja opastusta kuin vanhemmat sisaruksensa. Itse perheenpäänä halusin olla kuopukseni apuna mahdollisimman paljon hänen hapuilevalla alkutaipaleellaan.

- Ymmärrätkö? Hyvä isä kohtelee kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, mutta ymmärtää myös niiden erilaiset tarpeet.

Fóusek ei pitänyt huolta kuopuksestaan turhaan. Tsekin futsalmaajoukkue on Euroopan TOP 5:ssä. Samalla näyttävää peliä ja taitavia pelaajia rakastava kansa on ottanut lajin omakseen.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Nuori ja kokenut


Suomen futsalmaajoukkue pääsee kunnon kansainväliseen kyytiin tulevalla viikolla.

Romanian futsaltähdet kohtaavat Suomen tiistaina 27.1. Salossa ja seuraavana päivänä Helsingissä.

Futsalin ystävät muistavat varmasti, miten Molo, Matei, Lupu ja kumppanit loistivat vuoden 2007 EM-kisoissa Portugalissa. Romania rökitti Tshekin lukemin 8-4 kisojen toisessa ottelussa.

Huikeaa tykitystä tarjonnut ottelu oli vain tunteja aikaisemmin pelatun EM-kisojen avausmatsin peilikuva. Isäntämaa Portugali nyhjäsi maalittoman tasapelin Italian kanssa ylivarovaisessa pelissä, joka tarjosi Romanian ilotulitukselle oivan kontrastin.

Kun pureudutaan Romanian futsalin historiaan, suomalaisella laji-ihmisellä nousee karvapallo kurkkuun.

Romanian futsalihme alkoi vuonna 2003!

Romania pelasi maan historian ensimmäisen futsalmaaottelun viisi vuotta myöhemmin kuin Suomi ja vain neljä vuotta ennen ensimmäistä arvokisaedustustaan!

Futsal otettiin Karpaattien juurella alusta asti tosissaan. Rahalliset panostukset olivat rohkeita ja työn määrä itäeurooppalaiselle urheilulle tyypillinen - ISO.

Romanian vauhdista kertoo hyvin maajoukkueen alkutaival. Romanian vastaperustettu futsalmaajoukkue pelasi ensimmäiset kahdeksan otteluaan vajaassa kuukaudessa kesällä 2003. Vastustajina olivat rajanaapurit Bulgaria ja Moldova.

Kuluvan, elokuussa alkaneen, kauden aikana Romania on pelannut jo 12 maaottelua. Samalla Suomi on joutunut tyytymään neljään.

Kaiken kaikkiaan Romania on pelannut kesän 2003 jälkeen 113 futsalmaaottelua.

Suomi on pelannut välillä 1998 - tämä päivä yhteensä 64 futsalmaaottelua eli 49 vähemmän kuin tulevan viikon vastustajamme, viisi vuotta pidemmässä ajassa...

Suomella valtava haaste

Suomen futsalmaajoukkue on valikoitunut nykykokoonpanoonsa erittäin tiiviin talven aikana. Ringissä on käynyt marraskuun alussa alkaneen kauden aikana kolmisenkymmentä pelaajaa.

Nykyjoukkue on hyvähenkinen, tasapainoinen ja osaava, mistä hyvät Kypros-ottelutkin kertovat. Silti Euroopan huippumaa on maajoukkueelle valtava haaste.

Suomen päävalmentaja Jouni Pihlaja on pätevä valmentaja, mutta yliluonnollisia taikavoimia ei hänelläkään ole.

Tshekissä 3.3.2008 päättyneen edellisen futsalkauden jälkeen Suomen pelaajat ovat olleet maajoukkuetoiminnassa 2,5 kuukautta, romanialaiset käytännössä vuoden ympäri.

Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen suomalaisilla kestää noin 2-3 kuukautta saavuttaa se sama taso, jolla he olivat, kun edellinen kausi päättyi. Eikä sekään tule ilmaiseksi. Jaksoon mahtuu kymmeniä maajoukkuepäiviä, seuratoiminta tietenkin vielä päälle.

Suomen futsalmaajoukkue on edistynyt huimasti Pihlajan komennossa, mutta tästä eteenpäin edistysaskeleet ovat entistä lyhyempiä - jos kalenteriin ei saada lisää pituutta, jopa olemattomia.

Vaikka päivät eivät yksinkertaisesti riitä, Suomi haastaa satavarmasti arvokisakävijät - ainakin sisulla ja tsempillä. Ja toivottavasti myös kotiyleisön tuella.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Ammatti futsal, kotikaupunki Nicosia


Suomi-futsal saa vielä jonakin päivänä ensimmäisen ammattilaisensa, lajin oman Aulis Rytkösen.

Nimenraapustus ammattilaissopimukseen on ehkä pieni kädenliike pelaajalle, mutta suuri asia hänelle ja koko suomalaiselle futsalille.

Tällä salamavalojen ikuistamalla hetkellä suomalainen futsal tulee samaan roiman annoksen lisäuskottavuutta, jota se tarvitsee yleisön, median ja erityisesti lajivalintaansa pohtivien pelaajien silmissä.

Pääsin maanantai-iltapäivällä Larnakassa mukaan lounastapaamiseen, jonka aikana vakuutuin, että tuo edellä maalailemani hetki voi olla jo varsin lähellä.

Kyproksella on suosiotaan hiljalleen kasvattava futsal-liiga, jossa pelaa kahdeksan joukkuetta. Pelimatkoja täällä ei juuri tunneta.

Peräti seitsemän liigajoukkuetta tulee Nicosiasta. Ainoa kaupungin ulkopuolinen joukkue on Liviadokos Larnaka, joka joutuu matkustamaan vieraspeleihinsä 50 kilometriä.

Liigassa pelaa muutamia ammattilaisia, jotka tuleva muun muassa Brasiliasta, Armeniasta ja Latviasta. Muutaman palkatun lisäksi joukkueissa on luonnollisesti paikallisia amatöörejä, jotka pelaavat kulukorvauksilla.

Koska menestystä janoavia seuroja on yhä enemmän, saarelle tarvitaan uusia tähtipelaajia.
Vahvistuksia haetaan nyt jopa Latviaakin pohjoisemmasta, eivätkä katseet ole Virossa.

Kypros pelasi Suomea vastaan maanantaina perustaidoiltaan hyvää, mutta vähän tasapaksua, yllätyksetöntä ja hyvin puolustavaa peliä.

Kyproksella on teknisesti ja taktisesti taitavia pelaajia, mutta poikkeuksellista taituruutta puuttuu. Siksi liigaan haetaan koko ajan uusia ratkaisijoita. Jopa Suomesta asti.

Moni suomalainen muuttaa ihanteelliseen Välimeren ilmastoon eläkepäivikseen ja käyttää kaikki säästönsä asuntoon sekä elämiseen. Futsalin avulla kämpän saisi ilmaiseksi, ja rakkaan lajin pelaamisesta vielä maksettasiinkin - ainakin täällä elämiseen riittävät taskurahat.

Aurinkoinen Kypros ja futsalammattilaisuus. Ei hassumpi yhtälö. Pelipaikalle haetaan futsalistaa, joka on armoton maalintekijä ja luonteeltaan ennakkoluuloton. Jos täytät kriteerit ja olet kiinnostunut, ota yhteyttä.

Yöterveiset Kyprokselta

Kirjoittelen tätä merkintää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takana on futsaltäyteinen viikonloppu, jota seuraa vielä vilkkaampi viikko.

Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.

Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.

Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.

Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.

Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.

Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.

Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.

"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.

Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.

Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.

Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.

Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.

Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).

Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.

Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.

Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...

torstai 8. tammikuuta 2009

Käskystä vai sydämestä?



Edellisessä merkinnässä kerroin Tampereen piirin intohimoisista futsal-ihmisiä, jotka vievät lajia osaltaan Suomessa eteenpäin.

Vastaavat uutiset antavat uskoa ja innostusta. Joku sentään ideoi, uskaltaa ja tekee!

Usein tuntuu, että piireissä vain odotetaan Palloliiton pakottavaa mahtikäskyä toimia. Tampereella on kerätty jo yli vuoden ajan erittäin positiivisia kokemuksia piirijoukkuetoiminnasta, mutta muualla asiaa vasta suunnitellaan ja valmistellaan - vai tehdäänkö edes sitä?

Samaan mentaliteettiin tulee törmättyä Suomessa valitettavan usein. Eräs porilainen futsaltoimija tokaisi minulle taannoin nasevasti, että täällä pelataan futsalia vain siksi, että UEFA niin käskemällä kehottaa. Sävy oli tuskainen.

Futsal on osa suomalaista jalkapalloperhettä, mutta kaikki eivät halua elää sen kanssa yhteistä lapsiperheen arkea.

Futiskatraan kuopuksen annetaan itse ottaa ensiaskeleensa ilman tukea, opastusta ja turvallisuuden tunnetta. Pyllähdyksiä tapahtuu ja se luo turhautumista.

Vaarana on, että nuorimmainen ei opi lainkaan kävelemään. Toisaalta itseoppineesta lapsesta voi tulla isompana voimakastahtoinen, vahva ja sopivan itsetietoinen. Se vaatii kuitenkin ponnisteluja, ehkäpä liian suuria sellaisia.

Jotta suomalainen futsal kehittyisi ja pääsisi ansaitsemaansa asemaan, laji tarvitsee taakseen palavasieluisia laji-ihmisiä, mutta myös Palloliiton ja sen kaikkien piirien varauksettoman tuen.

- Meillä oli viime vuonna 114 651 rekisteröityä pelaajaa ja se on omaa luokkaansa kaikkien lajien keskuudessa. Vuoteen 2020 mennessä meillä on kuitenkin tavoitteena saada 250000 pelipassipelaajaa. Se vaatii viiden prosentin vuosittaista nousua ja se on kova tavoite. Tiedän kuitenkin, että palloliitossa ja piireissä ollaan valmiita käärimään hihat ja tekemään töitä sen eteen. Pelkästään poikapelaajien määrän kasvulla tuota lukua ei tulla koskaan saavuttamaan. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että tyttöjen pelaajamäärät ovat tällä hetkellä erittäin korkeassa nousussa, Palloliiton pääsihteri Kimmo J. Lipponen sanoi esitellessään Palloliiton Visio 2020 -strategiaa.

Vastaan Kimmolle: Tavoitetta ei saavuteta myöskään ilman nykyistä huomattavasti laajempaa panostusta futsal-toimintaan, koska:

- Futsal-toiminta vähentää drop out -ilmiötä tarjoamalla kilpa- tai harrastevaihtoehdon nuorille pelaajille, jotka kyllästyvät jalkapalloon tai lopettavat lajin jostakin muusta syystä.

- Futsal mahdollistaa pienten paikkakuntien seurojen pysymisen mukana liiton kilpailutoiminnassa. Esimerkiksi Satakunnassa on useita seuroja, jotka eivät saa joukkueita tietyissä vanhemmissa ikäluokissa jalkapallosarjoihin, mutta futsalsarjoihin kyllä.

- Futsal on koululiikuntamuotona lähes täysin käyttämätön kortti. Valtava mahdollisuus saada lisää harrastajia on siis hyödyntämättä.

- Tyttöjen jalkapallojoukkueet kärsivät usein liian pienistä pelaajamääristä ja kuihtuvat kokoon. Futsalissa pienempikin rinki riittää toiminnan jatkumiseen.

Ja niin edelleen.

Edellä oli perusteluja pelkästään sille, että futsal-toimintaan kannattaa panostaa jo pelkästään harrastajamäärien kasvattamiseksi.

Kun listalle lisätään tekijät, joilla futsal auttaisi jalkapalloa pelaajakasvatuksen laadun parantamisessa, pitäisi viimeisenkin kellon kilahtaa.

Futsal-ihmisille faktat voivat tuntua itsestään selviltä. Mutta ne on pakko esittää. Jos mahdollisuuksia ei tunneta, nykyisen tason toimintaan on helppo tyytyä.

Pelaajakasvatuksesta lisää jatko-osissa...

Junnuissa on tulevaisuus


FC Jazz Junioreiden B-nuoret kutsuttiin eilen pikahälytyksellä Tampereella lauantaina 17.1. pelattavaan futsalin piirijoukkueiden turnaukseen. Kiitos joukkueenjohtajien Harri Sillanpään ja Pasi Niemisen aktiivisuuden, kutsu voitiin ottaa vastaan ja joukkue saadaan kasaan.

Pirkkahallissa pelattavan turnauksen muut osallistujat ovat Tampereen U17 -piirijoukkue ja Turku All-Stars. Jazz paikkaa Keski-Suomen edustajaa, joka oli joutunut perumaan osallistumisensa.

Kutsun soittanut joukkueenjohtaja Ilkka Koskinen kertoi Tampereen piirin futsaltoiminnasta iloisia asioita. Tampereella toimii kolme piirijoukkuetta (pojat U19 ja U17 sekä tytöt U17), joissa on aktiiviset taustahenkilöt ja mikä tärkeintä innokkaita pelaajia.

Tampereella futsalin piirijoukkuetoiminta aloitettiin tammikuussa 2008. Futsalissa hämäläiset eivät ole hitaita, vaan todellisia edelläkävijöitä. Muut piirit vasta pohtivat, mitä junnufutsalille pitäisi tehdä, kun Pirkanmaalla painetaan jo täysillä.

Valtakunnallisen piirijoukkuetoiminnan lisäksi Suomeen pitää saada seuratason kilpailutoimintaa nuorille futsalistoille.

B ja C -nuorten piirinmestarit pelaavat maaliskuussa 2008 ensimmäistä kertaa ikäluokkien virallisista SM-titteleistä. Se on hieno askel, mutta lisää tarvitaan.

Seuraavaan Palloliiton futsalvaliokunnan kokoukseen pyydän esityslistalle A-nuorten eli U19 (tai U21) SM-sarjan valmistelun aloittamisen.

Nuorten SM-sarja useammassa lohkossa ja turnausmuodossa, kuten miehillä 90-luvun lopussa... Ei ole mahdotonta, jos tahtoa ja puhtia riittää.

Se on todistettu Tampereella. Pienessäkin ajassa voi saada hienoja asioita aikaan.

Lauantaina 17.1. kannattaa mennä katsomaan juniorifutsalin uudisraivaajia!

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Klubin miehillä arvoa yli seurarajojen


"Cheyne Fowler on Hakan keskikentän aatelia. Kovasti töitä tekevä Fowler ei jätä koskaan tilanteita puolitiehen ja on kovan työntekonsa vuoksi arvokas pelaaja Hakalle. Etelä-Afrikassa syntynyt Fowler on nykyään myös Suomen kansalainen."

Futsalin liigaseuroilla on varmasti parannettavaa omien nettisivujensa sisällössä ja päivityksessä, mutta sählätään sitä hienommissakin ympyröissä. Yllä oleva lainaus on Suomen johtavan futisseuran eli Helsingin Jalkapalloklubin sivuilta pelaajaesittelystä.

Mahtaako Muurinen uskaltaa laittaa Fowleria kentälle, kun Klubi vierailee Valkeakoskella?


TS kertoi kiihkeydestä

Mikko Viitakoski keräsi kehut eilisestä esityksestään myös Turun Sanomissa, josta viereinen kuva on linkitetty.

Lue koko juttu tästä linkistä.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Yleisö tekee pelin

Futsal-liigan yleisömäärät ovat olleet valitettavan alhaisia kuluvalla kaudella, mutta loppiainen ja Turun Samppalinna olivat iloinen poikkeus.

TPK ilmoitti yleisömääräksi 112, mutta se taisi olla vain myytyjen lippujen määrä? Siksi täydeltä tupa ainakin kentän reunalle näytti, ja tulisissa tilanteissa myös mukavasti kuului.

Täysi talo sytytti myös pelaajat. Pihkan peittämällä matolla nähtiin vauhdikas ja vivahteikas kamppailu, jossa oli draamaa ja rytinää paljon enemmän kuin keskiverrossa Suomen ykkösbrändiliigan runkosarjan tusinaottelussa.

OK. Olen erittäin subjektiivinen tekemään vertailua, mutta tälläkin kaudella olen istunut jo parissakymmenessä kiekkomatsissa. Ja haukotellut. Paljon.

Liigoja on turha tietenkään muutenkaan rinnastaa, koska ne ovat aivan eri maailmoista. Mutta viihdettä ja värinää katsojat kaipaavat. Sitä he myös eilen saivat.

Tätä korostivat myös paikalle saapuneet reilut kymmenkunta porilaiskatsojaa. He olivat pelaajien ystäviä ja sukulaisia, joten sydäntä oli pelissä enemmän kuin peruskatsojalla.

- Jos teidän kaikki vieraspelit ovat tällaisia, meidän pitää kiertää ne kaikki, Mikko Viitakosken suurin fani hihkaisi ja hyppäsi PoPan sankarin kaulaan Pihkalinnan pihalla.

Viitakosken rinnalla oli mukava hymyillä. PoPan åkermanni oli väkevä kuin telakaivuri, tykitti tärkeän maalin ja palkittiin vieraiden parhaana.

Porissa yleisöluvut ovat olleet kohtuullisia, mutta tunnelma vaisuhko. Kotijoukkueen esityksillä on tietysti asiaan osansa.

Silti pelaajat kaipaisivat suurempaa kannustusta. Ja tiistaisen perusteella sitä taas ansaitsisivat.

FC Popan futisfaneja on huokuteltu futsalpeleihin, mutta kiekko tuntuu kiehtovan heitä enemmän. Se on sääli, koska urheilutalosta olisi helppo tehdä kunnon kuohuva myrskynsilmä. Samalla fanijoukko voisi saada verenlisäystä...

maanantai 5. tammikuuta 2009

Pölyparketti vs. Pihkalinna

PoPa viettää loppiaisen Turussa Samppalinnan nihkeän nahkealla matolla.

Edes perunajauho ja lakerikengät eivät takaisi Pihkalinnassa vauhdikkaita joulun päätöstansseja. Nähtäväksi jää, miten Sinimyrskyn askeleet sopivat äärimmäiselle alustalle.

Ainakin maanantaina ne olivat kohtalaisessa kunnossa. Tosin Porin urheilutalon parketti oli taas suorastaan siivoton. Kuukauden pölyt eivät pitoa paranna. Huominen alusta on jopa parempi kuin Porin vaarallisen liukas luistinrata.

Välineistä parketin kunto ei ole kiinni. Ennen Andorra-maaottelua kenttä pestiin ja pito oli täydellinen. Toimitus kesti 15 minuuttia.

Sittemmin pesukone on pölyttynyt talon siivouskomerossa. Ilmeisesti kilometrit täyttyivät kerrasta.

Jos eivät, niin kone saa kohta uuden ajurin. Juha Ojanperä, Timo Laurila ja Mikko Viitakoski ottavat keskiviikkona yhteyttä Porin vapaa-aikavirastoon. He pyytävät käyttökoulutuksen parkettipesurille, joten poikien alkuverryttely saa jatkossa uusia muotoja.

Jottei mene täysin kitinäksi, pitää muistaa, että olosuhteiltaan urheilutalo on erinomainen. Saamme nauttia omasta pysyvästä pukuhuoneesta, josta on rakennettu Sinimyrskyn sydän. Punttitreenit, alkuverkat ja aitakävelyt hoituvat helposti talon oheistiloissa. Eikä pidä unohtaa luentosalia, jonka uusi taulutelkkari ja DVD-soitin ovat olleet ahkerassa käytössämme.

Ennen maanantai-illan luistelua katsoimme lauantaisen Sievi-matsin parhaat ja pahimmat palat videolta.

Vaikka tulos oli 1-1, plussaa jäi viivan alle kivasti. Tällä hetkellä PoPa pystyy viemään pelejä ja tekemään tilanteita. Viimeinen viimeistely on vielä hakusessa, joten siihen keskityttiin myös kenttätreeneissä.

Kun Sievi-palaute oli pureskeltu, pureuduimme TPK:n tyyliin.

Tuttuja juttuja on varmasti paljon huomennakin tulossa, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentajapari Kagan&Tuominen on tuonut turkulaisten peliin.

TPK:n ja PoPan peleissä on aina mukavasti tunnetta. Ja huomenna myös panosta. Siksi kannattaa saapua Samppalinnaan.

Ajatuksia lajista - oletko ajatteleva futsalista?

Kaikki uudet blogit alkavat ilmeisesti sillä, että bloggaaja perustelee, miksi hän bloggaa. Ajattelin olla yhtä mielikuvituksekas.

Futsal on osa päivittäistä elämääni. Siksi siitä riittää ajatuksia. Joskus ne on saatava paperille.

Suomalainen futsal on nuori ja kehittyvä laji. Ilman keskustelua ei tapahdu EoM:ää (eteenpäin menoa). Blogissani yritän osaltani ideoida, provosoida ja dokumentoida niitä asioita, jotka mielestäni edistävät suomalaista futsalia.

Eikä lisänäkyvyyskään ole koskaan futsalille pahitteeksi, olipa se kuinka marginaalista tahansa. Media se on tämäkin.

Päivitystahdista en anna lupauksia, koska tämä on vain harrastus lukuisten muiden joukossa. Aiheita futsalista riittää - nähtäväksi jää, kuinka paljon aikaa ja erityisesti energiaa raapustamiseen irtoaa.

Jos olet ajatteleva futsalista, pistä kommentteja ja ehdota aiheita!