Futsal-liigan mitalit on nyt jaettu ja samalla päättyy Futsalblogin "play-off -hiljaisuus."
Vaikka PoPan kaulaan ripustettiin "vain" pronssia, pudotuspelit jättivät positiivisen kokemuksen.
Parin viikonlopun aikana pelattiin yhteensä seitsemän kovaa peliä ja kaksi jatko-ottelua päälle.
Pelit kiinnostivat kohtuullisen hyvin katsojia, mutta koko potentiaalia ei vieläkään pystytty täysin hyödyntämään. Eniten harmittaa TV-kameroiden puuttuminen kiihkeistä ja viihdyttävistä peleistä.
Pudotuspelien pelimuotoa, kahden pelin sarja + mahdollinen jatko-ottelu ja rankkarit, on moitittu varsin paljon. Sitä on pidetty keinotekoisena ja sekavana.
Käytännössä pelimuoto toimi mielestäni kohtalaisesti. Säännöt olivat kaikkien tiedossa ja ne oli muokattu lopulliseen muotoonsa liigajoukkueiden aloitteesta. Liigajoukkueethan vierastivat mahdollisia arkiotteluja pudotuspeleissä, joten pelitapaa muutettiin alkuperäisen päätöksen jälkeen.
Paras kolmesta -pelitapa olisi joka tapauksessa selkeämpi ja urheilullisempi malli. Toivottavasti se on käytössä jo ensi kauden pudotuspeleissä. Itse aion ainakin asian eteen tehdä töitä.
Ensi kaudella ei pelata arvokisakarsintoja, mikä helpottaa hieman ottelukalenterin tekoa. Toki maajoukkueella on toimintaa, mutta aikataulujen suunnittelussa on nyt mahdollisuus huomioida paremmin myös Futsal-Liigan etu.
Suomen futsalmaajoukkue lähtee viikon kuluttua Portugaliin EM-esikarsintoihin. Jouni Pihlaja on valinnut miehistön viimeistelyleirille. Pelaajia on listalla 17. Heistä 14 pelasi pudotuspeleissä.
Jos futsalkausi olisi loppunut runkosarjaan, maajoukkuemiehet olisivat olleet Israelin EM-esikarsinnan jälkeen kuukauden ilman seuratoimintaa ennen kauden pääturnausta.
Nyt pelaajilla on alla kovia pelejä, onnistumisen tunteita ja huolellista harjoittelua. Liigan loppuhuipennuksen päälle on hyvä rakentaa taisteleva ja toimiva maajoukkue. Haaste kasvaa koko ajan, mutta Suomi-futsalilla on nyt palava draivi. Antaa mennä vaan Suomi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomen futsalmaajoukkue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomen futsalmaajoukkue. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. maaliskuuta 2009
tiistai 20. tammikuuta 2009
Nuori ja kokenut
Suomen futsalmaajoukkue pääsee kunnon kansainväliseen kyytiin tulevalla viikolla.
Romanian futsaltähdet kohtaavat Suomen tiistaina 27.1. Salossa ja seuraavana päivänä Helsingissä.
Futsalin ystävät muistavat varmasti, miten Molo, Matei, Lupu ja kumppanit loistivat vuoden 2007 EM-kisoissa Portugalissa. Romania rökitti Tshekin lukemin 8-4 kisojen toisessa ottelussa.
Huikeaa tykitystä tarjonnut ottelu oli vain tunteja aikaisemmin pelatun EM-kisojen avausmatsin peilikuva. Isäntämaa Portugali nyhjäsi maalittoman tasapelin Italian kanssa ylivarovaisessa pelissä, joka tarjosi Romanian ilotulitukselle oivan kontrastin.
Kun pureudutaan Romanian futsalin historiaan, suomalaisella laji-ihmisellä nousee karvapallo kurkkuun.
Romanian futsalihme alkoi vuonna 2003!
Romania pelasi maan historian ensimmäisen futsalmaaottelun viisi vuotta myöhemmin kuin Suomi ja vain neljä vuotta ennen ensimmäistä arvokisaedustustaan!
Futsal otettiin Karpaattien juurella alusta asti tosissaan. Rahalliset panostukset olivat rohkeita ja työn määrä itäeurooppalaiselle urheilulle tyypillinen - ISO.
Romanian vauhdista kertoo hyvin maajoukkueen alkutaival. Romanian vastaperustettu futsalmaajoukkue pelasi ensimmäiset kahdeksan otteluaan vajaassa kuukaudessa kesällä 2003. Vastustajina olivat rajanaapurit Bulgaria ja Moldova.
Kuluvan, elokuussa alkaneen, kauden aikana Romania on pelannut jo 12 maaottelua. Samalla Suomi on joutunut tyytymään neljään.
Kaiken kaikkiaan Romania on pelannut kesän 2003 jälkeen 113 futsalmaaottelua.
Suomi on pelannut välillä 1998 - tämä päivä yhteensä 64 futsalmaaottelua eli 49 vähemmän kuin tulevan viikon vastustajamme, viisi vuotta pidemmässä ajassa...
Suomella valtava haaste
Suomen futsalmaajoukkue on valikoitunut nykykokoonpanoonsa erittäin tiiviin talven aikana. Ringissä on käynyt marraskuun alussa alkaneen kauden aikana kolmisenkymmentä pelaajaa.
Nykyjoukkue on hyvähenkinen, tasapainoinen ja osaava, mistä hyvät Kypros-ottelutkin kertovat. Silti Euroopan huippumaa on maajoukkueelle valtava haaste.
Suomen päävalmentaja Jouni Pihlaja on pätevä valmentaja, mutta yliluonnollisia taikavoimia ei hänelläkään ole.
Tshekissä 3.3.2008 päättyneen edellisen futsalkauden jälkeen Suomen pelaajat ovat olleet maajoukkuetoiminnassa 2,5 kuukautta, romanialaiset käytännössä vuoden ympäri.
Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen suomalaisilla kestää noin 2-3 kuukautta saavuttaa se sama taso, jolla he olivat, kun edellinen kausi päättyi. Eikä sekään tule ilmaiseksi. Jaksoon mahtuu kymmeniä maajoukkuepäiviä, seuratoiminta tietenkin vielä päälle.
Suomen futsalmaajoukkue on edistynyt huimasti Pihlajan komennossa, mutta tästä eteenpäin edistysaskeleet ovat entistä lyhyempiä - jos kalenteriin ei saada lisää pituutta, jopa olemattomia.
Vaikka päivät eivät yksinkertaisesti riitä, Suomi haastaa satavarmasti arvokisakävijät - ainakin sisulla ja tsempillä. Ja toivottavasti myös kotiyleisön tuella.
Romanian futsaltähdet kohtaavat Suomen tiistaina 27.1. Salossa ja seuraavana päivänä Helsingissä.
Futsalin ystävät muistavat varmasti, miten Molo, Matei, Lupu ja kumppanit loistivat vuoden 2007 EM-kisoissa Portugalissa. Romania rökitti Tshekin lukemin 8-4 kisojen toisessa ottelussa.
Huikeaa tykitystä tarjonnut ottelu oli vain tunteja aikaisemmin pelatun EM-kisojen avausmatsin peilikuva. Isäntämaa Portugali nyhjäsi maalittoman tasapelin Italian kanssa ylivarovaisessa pelissä, joka tarjosi Romanian ilotulitukselle oivan kontrastin.
Kun pureudutaan Romanian futsalin historiaan, suomalaisella laji-ihmisellä nousee karvapallo kurkkuun.
Romanian futsalihme alkoi vuonna 2003!
Romania pelasi maan historian ensimmäisen futsalmaaottelun viisi vuotta myöhemmin kuin Suomi ja vain neljä vuotta ennen ensimmäistä arvokisaedustustaan!
Futsal otettiin Karpaattien juurella alusta asti tosissaan. Rahalliset panostukset olivat rohkeita ja työn määrä itäeurooppalaiselle urheilulle tyypillinen - ISO.
Romanian vauhdista kertoo hyvin maajoukkueen alkutaival. Romanian vastaperustettu futsalmaajoukkue pelasi ensimmäiset kahdeksan otteluaan vajaassa kuukaudessa kesällä 2003. Vastustajina olivat rajanaapurit Bulgaria ja Moldova.
Kuluvan, elokuussa alkaneen, kauden aikana Romania on pelannut jo 12 maaottelua. Samalla Suomi on joutunut tyytymään neljään.
Kaiken kaikkiaan Romania on pelannut kesän 2003 jälkeen 113 futsalmaaottelua.
Suomi on pelannut välillä 1998 - tämä päivä yhteensä 64 futsalmaaottelua eli 49 vähemmän kuin tulevan viikon vastustajamme, viisi vuotta pidemmässä ajassa...
Suomella valtava haaste
Suomen futsalmaajoukkue on valikoitunut nykykokoonpanoonsa erittäin tiiviin talven aikana. Ringissä on käynyt marraskuun alussa alkaneen kauden aikana kolmisenkymmentä pelaajaa.
Nykyjoukkue on hyvähenkinen, tasapainoinen ja osaava, mistä hyvät Kypros-ottelutkin kertovat. Silti Euroopan huippumaa on maajoukkueelle valtava haaste.
Suomen päävalmentaja Jouni Pihlaja on pätevä valmentaja, mutta yliluonnollisia taikavoimia ei hänelläkään ole.
Tshekissä 3.3.2008 päättyneen edellisen futsalkauden jälkeen Suomen pelaajat ovat olleet maajoukkuetoiminnassa 2,5 kuukautta, romanialaiset käytännössä vuoden ympäri.
Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen suomalaisilla kestää noin 2-3 kuukautta saavuttaa se sama taso, jolla he olivat, kun edellinen kausi päättyi. Eikä sekään tule ilmaiseksi. Jaksoon mahtuu kymmeniä maajoukkuepäiviä, seuratoiminta tietenkin vielä päälle.
Suomen futsalmaajoukkue on edistynyt huimasti Pihlajan komennossa, mutta tästä eteenpäin edistysaskeleet ovat entistä lyhyempiä - jos kalenteriin ei saada lisää pituutta, jopa olemattomia.
Vaikka päivät eivät yksinkertaisesti riitä, Suomi haastaa satavarmasti arvokisakävijät - ainakin sisulla ja tsempillä. Ja toivottavasti myös kotiyleisön tuella.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Ammatti futsal, kotikaupunki Nicosia
Suomi-futsal saa vielä jonakin päivänä ensimmäisen ammattilaisensa, lajin oman Aulis Rytkösen.
Nimenraapustus ammattilaissopimukseen on ehkä pieni kädenliike pelaajalle, mutta suuri asia hänelle ja koko suomalaiselle futsalille.
Tällä salamavalojen ikuistamalla hetkellä suomalainen futsal tulee samaan roiman annoksen lisäuskottavuutta, jota se tarvitsee yleisön, median ja erityisesti lajivalintaansa pohtivien pelaajien silmissä.
Pääsin maanantai-iltapäivällä Larnakassa mukaan lounastapaamiseen, jonka aikana vakuutuin, että tuo edellä maalailemani hetki voi olla jo varsin lähellä.
Kyproksella on suosiotaan hiljalleen kasvattava futsal-liiga, jossa pelaa kahdeksan joukkuetta. Pelimatkoja täällä ei juuri tunneta.
Peräti seitsemän liigajoukkuetta tulee Nicosiasta. Ainoa kaupungin ulkopuolinen joukkue on Liviadokos Larnaka, joka joutuu matkustamaan vieraspeleihinsä 50 kilometriä.
Liigassa pelaa muutamia ammattilaisia, jotka tuleva muun muassa Brasiliasta, Armeniasta ja Latviasta. Muutaman palkatun lisäksi joukkueissa on luonnollisesti paikallisia amatöörejä, jotka pelaavat kulukorvauksilla.
Koska menestystä janoavia seuroja on yhä enemmän, saarelle tarvitaan uusia tähtipelaajia.
Vahvistuksia haetaan nyt jopa Latviaakin pohjoisemmasta, eivätkä katseet ole Virossa.
Kypros pelasi Suomea vastaan maanantaina perustaidoiltaan hyvää, mutta vähän tasapaksua, yllätyksetöntä ja hyvin puolustavaa peliä.
Kyproksella on teknisesti ja taktisesti taitavia pelaajia, mutta poikkeuksellista taituruutta puuttuu. Siksi liigaan haetaan koko ajan uusia ratkaisijoita. Jopa Suomesta asti.
Moni suomalainen muuttaa ihanteelliseen Välimeren ilmastoon eläkepäivikseen ja käyttää kaikki säästönsä asuntoon sekä elämiseen. Futsalin avulla kämpän saisi ilmaiseksi, ja rakkaan lajin pelaamisesta vielä maksettasiinkin - ainakin täällä elämiseen riittävät taskurahat.
Aurinkoinen Kypros ja futsalammattilaisuus. Ei hassumpi yhtälö. Pelipaikalle haetaan futsalistaa, joka on armoton maalintekijä ja luonteeltaan ennakkoluuloton. Jos täytät kriteerit ja olet kiinnostunut, ota yhteyttä.
Nimenraapustus ammattilaissopimukseen on ehkä pieni kädenliike pelaajalle, mutta suuri asia hänelle ja koko suomalaiselle futsalille.
Tällä salamavalojen ikuistamalla hetkellä suomalainen futsal tulee samaan roiman annoksen lisäuskottavuutta, jota se tarvitsee yleisön, median ja erityisesti lajivalintaansa pohtivien pelaajien silmissä.
Pääsin maanantai-iltapäivällä Larnakassa mukaan lounastapaamiseen, jonka aikana vakuutuin, että tuo edellä maalailemani hetki voi olla jo varsin lähellä.
Kyproksella on suosiotaan hiljalleen kasvattava futsal-liiga, jossa pelaa kahdeksan joukkuetta. Pelimatkoja täällä ei juuri tunneta.
Peräti seitsemän liigajoukkuetta tulee Nicosiasta. Ainoa kaupungin ulkopuolinen joukkue on Liviadokos Larnaka, joka joutuu matkustamaan vieraspeleihinsä 50 kilometriä.
Liigassa pelaa muutamia ammattilaisia, jotka tuleva muun muassa Brasiliasta, Armeniasta ja Latviasta. Muutaman palkatun lisäksi joukkueissa on luonnollisesti paikallisia amatöörejä, jotka pelaavat kulukorvauksilla.
Koska menestystä janoavia seuroja on yhä enemmän, saarelle tarvitaan uusia tähtipelaajia.
Vahvistuksia haetaan nyt jopa Latviaakin pohjoisemmasta, eivätkä katseet ole Virossa.
Kypros pelasi Suomea vastaan maanantaina perustaidoiltaan hyvää, mutta vähän tasapaksua, yllätyksetöntä ja hyvin puolustavaa peliä.
Kyproksella on teknisesti ja taktisesti taitavia pelaajia, mutta poikkeuksellista taituruutta puuttuu. Siksi liigaan haetaan koko ajan uusia ratkaisijoita. Jopa Suomesta asti.
Moni suomalainen muuttaa ihanteelliseen Välimeren ilmastoon eläkepäivikseen ja käyttää kaikki säästönsä asuntoon sekä elämiseen. Futsalin avulla kämpän saisi ilmaiseksi, ja rakkaan lajin pelaamisesta vielä maksettasiinkin - ainakin täällä elämiseen riittävät taskurahat.
Aurinkoinen Kypros ja futsalammattilaisuus. Ei hassumpi yhtälö. Pelipaikalle haetaan futsalistaa, joka on armoton maalintekijä ja luonteeltaan ennakkoluuloton. Jos täytät kriteerit ja olet kiinnostunut, ota yhteyttä.
Yöterveiset Kyprokselta
Kirjoittelen tätä merkintää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takana on futsaltäyteinen viikonloppu, jota seuraa vielä vilkkaampi viikko.
Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.
Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.
Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.
Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.
Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.
Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.
Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.
"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.
Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.
Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.
Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.
Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.
Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).
Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.
Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.
Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...
Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.
Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.
Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.
Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.
Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.
Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.
Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.
"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.
Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.
Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.
Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.
Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.
Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).
Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.
Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.
Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
