Saunan lauteilta

Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa teille arvoisat futsalin ystävät Suomen Palloliiton päätöksentekoprosessista.

Kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa meidän kaikkien arkielämään, mutta silti se on aivan liian monille vierasta.

Epäilen, että Palloliiton saunaseurat ja löylynlyöjät ovat futaajille ja futsalisteille vielä oudompia kuin kaupunkien ja kuntien pamput. Puheenjohtaja Pekka Hämäläisen valtaosa tunnistanee, mutta koko koneistoa monikaan ei ole hahmottanut.

Koneisto alhaalta ylös

Suomen Palloliitolla on 12 valiokuntaa, jotka ovat omien alojensa asiantuntijaelimiä ja päätöksentekijöitä.

Valiokunnan nimittää liittohallitus Palloliiton piirien sille esittämistä henkilöistä liittokokouskaudeksi eli kolmeksi vuodeksi.

Esimerkiksi minut on valittu Satakunnan piirin futsalvaliokuntaan Porin Palloilijoiden aloitteesta ja Suomen Palloliiton futsalvaliokuntaan Satakunnan piirin esityksestä.

Nykyinen Palloliiton futsalvaliokunta aloitti 2007 ja toimikausi päättyy 2009. Valiokunnan puheenjohtaja tulee liittohallituksesta.

Valiokunnan esityslistan kokoaa ja asiat esittelee futsal-asiantuntija Matti Villgren, joka on siis Palloliiton työntekijä.

Me, yhdeksän valiokunnan jäsentä, olemme piirien valitsemia luottamushenkilöitä ja teemme päätökset.

Valtaosa futsalvaliokunnan tekemistä päätöksistä menevät suoraan käytäntöön. "Isommat asiat", kuten sarjajärjestelmien muutokset menevät liittohallituksen käsiteltäviksi.

Esimerkiksi viime keväänä futsalvaliokunta esitti liittohallitukselle, että kaudella 2008-09 Futsal-Liigassa pelataan pudotuspelit. Hallitus päätti hyväksyä esityksen.

Liittohallituksen puheenjohtajana toimii Pekka Hämäläinen ja siinä istuu 11 jäsentä, myös futsalvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Hahl.

Liittohallitus vastaa Palloliiton hallinnosta yhdessä pääsihteerin ja toimiston muun henkilökunnan kanssa.

Liiton ylintä päätösvaltaa käyttävät liittokokous ja liittokokousten välisenä aikana liittovaltuusto.

Seuraava liittokokous on tänä vuonna ja siellä tullaan valitsemaan myös uusi liittohallituksen puheenjohtaja. Erilaisista lähteistä on jo nyt voitu lukea, miten Pekka Hämäläiselle haetaan kuumeisesti seuraajaa.

Suomalaisen futsalin asialla

Keitä futsalvaliokuntaan tulee valituksi, on siis pitkälle kiinni
piirien kannoista. Piirit haluavat valiokuntapaikkoja, joten hyviä ehdokkaita viedään eteenpäin.

Kaikki seurat tai edes piirit eivät saa edustajaa valiokuntaan, mutta tämä tuskin estää asioiden esiin tuomista valiokunnan jäsenten, liiton futsal-asiantuntijan tai piirien kilpailupäälliköiden kautta.

Yhdelläkään piirillä ei ole enempää kuin yksi edustaja nykyisessä futsalvaliokunnassa. Liiton sarjoissa pelaavien joukkueiden kotipiireistä ainoastaan Pohjois-Suomi on ilman omaa edustajaa nykyvaliokunnassa.

Futsalvaliokunnassa on varmasti enemmän varsinaisessa toiminnassa
aktiivisesti mukana olevia henkilöitä mitä muissa valiokunnissa.

Miksei valiokunta tee mitään? angry:center:angry

Itse valiokuntatyö on aktiivista, välillä jopa hektistä. Kokouksia on enemmän kuin monilla muilla valiokunnilla, ja sähköpostikirjeenvaihto on perinteisesti vilkasta.

Omien päivätöiden ja harrastustoiminnan ohella tehty valiokuntatyö on haastavaa.

Kokoonnuimme viimeksi toissapäivänä tiistaina liiton toimistolla. Taitoin noin 500 kilometrin päivätaipaleen polkupyörällä, linja-autolla ja jalan. Matkoihin kului yhteensä yhdeksän tuntia, kokouksessa vierähti 3,5 tuntia.

Koska läheskään kaikkia asioita ei ehditty käsitellä kunnolla, asioiden setvimistä on jatkettu sähköpostin välityksellä.

Kahdessa vuorokaudessa on inboksiin kilahtanut parikymmentä valiokuntaviestiä ja perinteiseen tapaan pitkiä sekä perusteellisia. Tulostettuna paketti olisi yhtä monta liuskaa, mitä viestejä on tullut.

- Miksei se valiokunta tee yhtään mitään? on edelleen yleisin kysymys, mikä minulle valiokuntatyöstä esitetään.

Vastaan yleensä, että kyllä tekee ja pirusti päätösten eteen tekeekin. Mutta päätökset on tehtävä taloudellisten ja toiminnallisten resurssien puitteista. Nykybudjetilla ja yhdellä päätöksiä toimeenpanevalla työntekijällä ei EoM voi olla kovin hurjaa.

Paljon puhuttaneita päätöksiä

Valiokunta pyrkii tekemään päätökset yksimielisesti, aina tämä ei
tietenkään ole mahdollista. Kaikkien jäsenten tahto, eikä varsinkaan
kaikkien seurojen tahto, ei toteudu.

Mutta valiokunta pyrkii tekemään linjauksia ja päätöksiä, jotka ovat
suomalaisen futsalin parhaaksi. Ja on suomalaisen futsalin etu, että valiokunnassamme on erittäin paljon lajitietoa, -taitoa ja -kokemusta.

Itse olen moniin muihin jäseniin verrattuna täysi keltanokka, joten valiokuntatyön kautta olen saanut valtavasti futsal-oppia.

Omaa työtään helpottamaan valiokunta teki 2005 viisivuotissuunnitelman, jota on ajan tarpeen mukaan myös päivitetty. Seuraava isompi päivitys on juuri aloitettu, mutta palaan siihen tuonempana.

Liigan pudotuspelit ja kaksilohkoinen Ykkönen ovat valiokunnan esityksestä tehtyjä päätöksiä, jotka ovat viime aikoina eniten puhuttaneet futsal-kansaa, sekä puolesta että vastaan.

Kaksilohkoiseen ykköseen päätettiin siirtyä pitkän keskustelun jälkeen jo keväällä 2007 (ei siis viime keväänä, kuten monet virheellisesti luulevat!) ja päätös kerrottiin seuroille
ja piireille yhtä kautta ennen kuin muutos astui voimaan.

Kenellekään ei siis olisi pitänyt tulla yllätyksenä, millaista Ykköstä kaudella 2008-09 pelataan.

Kolmessa lohkossa pelaaminen aiheutti monia ongelmia varsinkin
liigakarsinnan pelaamisen osalta.

Karsintasysteemiä muutettiinkin moneen kertaan, osa muutoksista
johtui liigan joukkuemäärän vähentämisestä kauden 2005-06 jälkeen.

Valiokunta joutui tekemään Ykkösen osalta myös ihmeellisiksi leimattuja kompromisseja, esim. kaudella 2006-07 kaikissa ykkösen lohkoissa oli eri määrä joukkueita (7, 8, 9).

Kaksilohkoisuuden myötä joukkuemäärä kompromisseista haluttiin päästä eroon.

Ykkösen lohkojako herätti keskustelua keväällä.

Suurin osa seuroista hyväksyi lohkojaon ja piti sitä tasapuolisena.

B-lohkon otteluissa ainoastaan FTK:n vieraspelivahvuus on puhuttanut, joukkue on tosin pelannut kotiotteluissaankin 1+7:llä, eli varsin pienellä materiaalilla. B-lohkon pelillinen taso ja tasaisuus on myös saanut sarjaan osallistuneilta seuroilta kiitosta.

A-lohkossa "ongelmajoukkueita" on ollut muutama enemmän. Osalla etelän joukkueilla on ollut vaikeuksia tehdä "pohjoisen reissu" Pohjanmaalle iskukykyisellä miehistöllä.

Suurin osa Ykkösen seuroista on kuitenkin ollut toimintaan sitoutuvia ja siihen tarpeeksi panostavia.

Kauden 2007-08 jälkeen ykkösestä luopuneiden joukkueiden (POHU/MHP ja Lynx) tilalle nousseet täydennysjoukkueet (PJK ja WFT) ovat osoittautuneet ykkösen arvoisiksi.

Ainoa Ykkösestä kesken kauden luopunut joukkue (Spartak) ei jättänyt
leikkiä kesken taloudellisten vaan aivan muiden syiden takia.

Jotakin Ykkösen "vetovoimasta" kertoo se, että pienestä Satakunnan Kakkosesta (kuusi joukkuetta) puolet asetti tavoitteekseen nousun sarjatasoa ylemmäs.

Valiokunta on linjannut, että ykkösen pitää toimia tasonmittauksena liigaan, eikä se voi toimia vain piirinsarjojen jatkeena.

Vaihtuvuus ykkösessä on ollut suurta, mutta viime vuosina poikkeuksetta nousijat ovat olleet vaikeuksissa. Tämä kertonee myös sarjan tason noususta. Kustannuksia kaksilohkoisen ykkösen pelaamiseen tuskin voidaan pitää kohtuuttomina, vaikka ne ovatkin
kolmilohkoista sarjaa suuremmat kasvavien pelimäärien ja etäisyyksien takia.

Valiokunnan jäsenet keskustelevat myös sellaisten seurojen
edustajien kanssa, jotka "eivät ole valiokunnassa". Futsal-piirit ovat kuitenkin aika pienet. Minullekin tulee jonkun verran yhteydenottoja, Satakunnan lisäksi erityisesti Uudenmaan, Tampereen ja Turun alueen seuroilta.

Olen aina vienyt nämä aloitteet/palautteet valiokuntaan, jotka olen kentältä saanut.

Lisäksi futsal-asiantuntijan kautta lähetyt terveiset tulevat varmasti valiokunnan tietoon. Joka kauden päätteeksi
futsal-asiantuntija on lähettänyt seuroille palautekyselyn, jonka vastauksia on tarkasteltu valiokunnan kokouksissa.

Vaikka valiokunta ei voi sitoa käsiään "kansanäänestyksiin", kuuntelemme kenttää tarkalla korvalla. Liigaan kuluvaksi kaudeksi tehty uudistus (pudotuspelit mukaan) muuttui palautteen jälkeen. Eli valiokunta muutti jo tekemäänsä päätöstä seuroille mieleisemmäksi.

Alun perin pudotuspelit piti pelata paras kolmesta -systeemillä.
Keskusteluun nousi kuitenkin mahdollinen Oulun arkipeli, mitä osa
seuroista piti mahdottomana yhtälönä.

Siksi pudotuspelimallia muutettiin nykyiseksi.

Omasta mielestäni paras kolmesta -systeemi olisi ollut nykyistä urheilullisempi malli, joten kannatin sitä.

Salibandyn ykkösessä operoidaan pitkälti vastaavin resurssein, mitä Futsal-Liigassa, ainakin täällä Porissa. Liigakarsintoihin päässyt FBT Pori vieraili viime keväänä kahdessa arkipelissä Oulussa ilman ongelmia. Itse uskon, että pelaajat saisivat tarpeen tullen päivän tai kaksi töistään/koulustaan vapaaksi, kun pelataan Suomen mestaruudesta. Ainakin lukuisiin maajoukkueen arkitapahtumiin he pääsevät lähes poikkeuksetta.

Koska arkipelit hylättiin, jouduimme puntaroimaan uutta mallia. Valitsimme nykymallin (kahden pelin + mahdollisen jatko-ottelun sarja) ennemmin kuin kahden ottelun yhteismaalisäännön.

Kun pelataan kahden ottelun yhteismaaleista, on vaarana, etteivät molemmat joukkueet pelaa ensimmäisen pelin lopussa voitosta. Parin maalin vierastappio saattaa tyydyttää kovaa kotijoukkuetta, eikä pelin lopussa pistetä takaiskujen pelossa all-in, kuten normaalisti.

Miksi pudotuspelit?

Futsal-valiokunta yrittää kehittää futsalia laajalla rintamalla. Seuraavat isot tehtävät ovat naisten ja nuorten futsaltoiminnan kehittäminen.

Mutta meidän pitää mahdollistaa myös suomalaisen futsalin kansainväliset menestysmahdollisuudet. Jotta Suomi pärjäisi kv. kilpailussa, huippujen kauden pitäisi olla nykyistä pitempi.

Pudotuspelit nähtiin parhaana tapana pidentää liigakautta. Parhaille
joukkueille tulee lisää merkityksellisiä kovia pelejä, jotka varmasti kehittävät pelaajia.

Ja nämä pelaajat ovat pääsääntöisesti myös maajoukkuemiehiä - pelaajia, joiden varassa kansainvälinen menestyksemme on. Mitä heidän kanssaan olen jutellut, monet odottavat tulevia pudotuspelejä suurella innolla ja mielenkiinnolla.

Toinen vaihtoehto pidentää sarjakautta olisi kolminkertainen runkosarja, mutta se ei ole valiokunnan mielestä tällä hetkellä realistinen malli. Käytännössä se vaatisi kaksi pelikuukautta lisää kalenteriin.

Kuluvalla kaudella liigakausi olisi loppunut ilman pudotuspelejä ennen EM-esikarsintoja. Varsinaiset EM-karsinnat, jotka ovat Suomen vähimmäistavoite, ovat vasta maaliskuun puolessavälissä.

Ilman pudotuspelejä mj-miehet olisivat karsintojen välillä viikkotolkulla ilman kunnon pelejä ja seuratreenejä! Tai täysin ilman seuratoimintaa kaverit tuskin olisivat olleet, onhan maaliskuun alkupuoli pitkien vetojen futis-pre-seasonia.

Samaisten EM-karsintojen takia kalenteriin ei mahtunut paras kolmesta pelattavia pudotuspelejä ilman, että niissä olisi jouduttu pelaamaan arkipelejä.

Pelaajien lisäksi pudotuspeleistä hyötyvät seurat ja laji. Suomalaiset ovat menestysjanoista kansaa, joten olen aivan vakuuttunut, että jokaisella play-off -paikkakunnalla saadaan tupa täyteen ja kassakirstu parempaan kuntoon, kunhan tiedottamiseen ja markkinointiin osataan panostaa.

Porissa kaukalopallo löi itsensä läpi finaalipelien avulla. Porin Kärppien liigaotteluissa käy normaalisti muutamia satoja katsojia. Keväällä 2004 media ja Kärpät loivat kaukisbuumin, jonka seurauksena Porin jäähalliin eksyi 4 983 katsojaa ihmettelemään lajin finaalipeliä!

Julkisuudesta, katsojaennätyksestä ja menestyksestä seurasi positiivinen kierre, jonka ansiosta Kärpät nauttii Porissa edelleen mukavaa näkyvyyttä. Esimerkiksi Porin kaupunki osti seuralta vuonna 2007 paitamainoksen 18 500 euron hintaan.

Vaikka lajin näkyvyys on pienentynyt ja Lieksan Into kolistellut sen imagoa, Kärpät saanee taas tänä vuonna viisinumeroisen sponsorirahan kaupungilta.

Toivon mukaan Palloliiton viestintäosasto kantaa pudotuspelien aikana oman vastuunsa lajin myymisestä. Sitä kannattaa vaatia myös muiden kuin valiokunnan jäsenten...


Futsalvaliokunta yrittää parhaansa mukaan kehittää futsalia omana lajinaan, eikä jalkapalloilijoiden talvihöntsänä, ja edesauttaa maajoukkueen sekä seurojen kansainvälistä menestystä.

Olen harmissani ja lievästi loukkaantunut muutaman henkilön väitteistä, että pudotuspelit ovat liigassa vain PoPan halusta ja sen eduksi.

Ensinnäkin PoPan mahdollisuudet voittaa mitaleja ovat paremmat perinteisellä runkosarjamallilla. Tasainen suorittaminen pelistä toiseen on ollut kahden viime kauden ajan ehdoton vahvuutemme. Kahteen kauteen mahtuu tasan yksi pohjakosketus - tammikuussa pelattu Max-ottelu.

Saan valita kokoonpanon jokaiseen otteluumme koko kauden ajan noin 15-18 pelaajasta. Listamme on aina täysi. Tätä etuoikeutta ei suurimmalla osalla liigavalmentajista ole. Esim. GFT kompuroi syksyllä, kun kokoonpanoon saatiin hädin tuskin kentällinen pelimiehiä.

On kuitenkin fakta, ettei pelaajistomme laatu ole samalla huipputasolla, mitä kärkiseuroilla GFT:llä ja Ilveksellä. Siksi niiden kohtaaminen tulee olemaan meille valtava haaste, jos ylipäätään neljän joukkoon pääsemme.

Joka tapauksessa on hienoa, että pudotuspelit ja liigan huipennus puhuttavat. Toivotankin teille kaikille jännittävää futsalkevättä! Paras voittakoon!

Yöterveiset Kyprokselta

Kirjoittelen tätä merkintää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takana on futsaltäyteinen viikonloppu, jota seuraa vielä vilkkaampi viikko.

Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.

Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.

Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.

Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.

Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.

Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.

Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.

"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.

Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.

Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.

Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.

Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.

Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).

Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.

Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.

Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...

Yleisö tekee pelin

Futsal-liigan yleisömäärät ovat olleet valitettavan alhaisia kuluvalla kaudella, mutta loppiainen ja Turun Samppalinna olivat iloinen poikkeus.

TPK ilmoitti yleisömääräksi 112, mutta se taisi olla vain myytyjen lippujen määrä? Siksi täydeltä tupa ainakin kentän reunalle näytti, ja tulisissa tilanteissa myös mukavasti kuului.

Täysi talo sytytti myös pelaajat. Pihkan peittämällä matolla nähtiin vauhdikas ja vivahteikas kamppailu, jossa oli draamaa ja rytinää paljon enemmän kuin keskiverrossa Suomen ykkösbrändiliigan runkosarjan tusinaottelussa.

OK. Olen erittäin subjektiivinen tekemään vertailua, mutta tälläkin kaudella olen istunut jo parissakymmenessä kiekkomatsissa. Ja haukotellut. Paljon.

Liigoja on turha tietenkään muutenkaan rinnastaa, koska ne ovat aivan eri maailmoista. Mutta viihdettä ja värinää katsojat kaipaavat. Sitä he myös eilen saivat.

Tätä korostivat myös paikalle saapuneet reilut kymmenkunta porilaiskatsojaa. He olivat pelaajien ystäviä ja sukulaisia, joten sydäntä oli pelissä enemmän kuin peruskatsojalla.

- Jos teidän kaikki vieraspelit ovat tällaisia, meidän pitää kiertää ne kaikki, Mikko Viitakosken suurin fani hihkaisi ja hyppäsi PoPan sankarin kaulaan Pihkalinnan pihalla.

Viitakosken rinnalla oli mukava hymyillä. PoPan åkermanni oli väkevä kuin telakaivuri, tykitti tärkeän maalin ja palkittiin vieraiden parhaana.

Porissa yleisöluvut ovat olleet kohtuullisia, mutta tunnelma vaisuhko. Kotijoukkueen esityksillä on tietysti asiaan osansa.

Silti pelaajat kaipaisivat suurempaa kannustusta. Ja tiistaisen perusteella sitä taas ansaitsisivat.

FC Popan futisfaneja on huokuteltu futsalpeleihin, mutta kiekko tuntuu kiehtovan heitä enemmän. Se on sääli, koska urheilutalosta olisi helppo tehdä kunnon kuohuva myrskynsilmä. Samalla fanijoukko voisi saada verenlisäystä...

Pölyparketti vs. Pihkalinna

PoPa viettää loppiaisen Turussa Samppalinnan nihkeän nahkealla matolla.

Edes perunajauho ja lakerikengät eivät takaisi Pihkalinnassa vauhdikkaita joulun päätöstansseja. Nähtäväksi jää, miten Sinimyrskyn askeleet sopivat äärimmäiselle alustalle.

Ainakin maanantaina ne olivat kohtalaisessa kunnossa. Tosin Porin urheilutalon parketti oli taas suorastaan siivoton. Kuukauden pölyt eivät pitoa paranna. Huominen alusta on jopa parempi kuin Porin vaarallisen liukas luistinrata.

Välineistä parketin kunto ei ole kiinni. Ennen Andorra-maaottelua kenttä pestiin ja pito oli täydellinen. Toimitus kesti 15 minuuttia.

Sittemmin pesukone on pölyttynyt talon siivouskomerossa. Ilmeisesti kilometrit täyttyivät kerrasta.

Jos eivät, niin kone saa kohta uuden ajurin. Juha Ojanperä, Timo Laurila ja Mikko Viitakoski ottavat keskiviikkona yhteyttä Porin vapaa-aikavirastoon. He pyytävät käyttökoulutuksen parkettipesurille, joten poikien alkuverryttely saa jatkossa uusia muotoja.

Jottei mene täysin kitinäksi, pitää muistaa, että olosuhteiltaan urheilutalo on erinomainen. Saamme nauttia omasta pysyvästä pukuhuoneesta, josta on rakennettu Sinimyrskyn sydän. Punttitreenit, alkuverkat ja aitakävelyt hoituvat helposti talon oheistiloissa. Eikä pidä unohtaa luentosalia, jonka uusi taulutelkkari ja DVD-soitin ovat olleet ahkerassa käytössämme.

Ennen maanantai-illan luistelua katsoimme lauantaisen Sievi-matsin parhaat ja pahimmat palat videolta.

Vaikka tulos oli 1-1, plussaa jäi viivan alle kivasti. Tällä hetkellä PoPa pystyy viemään pelejä ja tekemään tilanteita. Viimeinen viimeistely on vielä hakusessa, joten siihen keskityttiin myös kenttätreeneissä.

Kun Sievi-palaute oli pureskeltu, pureuduimme TPK:n tyyliin.

Tuttuja juttuja on varmasti paljon huomennakin tulossa, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentajapari Kagan&Tuominen on tuonut turkulaisten peliin.

TPK:n ja PoPan peleissä on aina mukavasti tunnetta. Ja huomenna myös panosta. Siksi kannattaa saapua Samppalinnaan.