Yleisö tekee pelin

Futsal-liigan yleisömäärät ovat olleet valitettavan alhaisia kuluvalla kaudella, mutta loppiainen ja Turun Samppalinna olivat iloinen poikkeus.

TPK ilmoitti yleisömääräksi 112, mutta se taisi olla vain myytyjen lippujen määrä? Siksi täydeltä tupa ainakin kentän reunalle näytti, ja tulisissa tilanteissa myös mukavasti kuului.

Täysi talo sytytti myös pelaajat. Pihkan peittämällä matolla nähtiin vauhdikas ja vivahteikas kamppailu, jossa oli draamaa ja rytinää paljon enemmän kuin keskiverrossa Suomen ykkösbrändiliigan runkosarjan tusinaottelussa.

OK. Olen erittäin subjektiivinen tekemään vertailua, mutta tälläkin kaudella olen istunut jo parissakymmenessä kiekkomatsissa. Ja haukotellut. Paljon.

Liigoja on turha tietenkään muutenkaan rinnastaa, koska ne ovat aivan eri maailmoista. Mutta viihdettä ja värinää katsojat kaipaavat. Sitä he myös eilen saivat.

Tätä korostivat myös paikalle saapuneet reilut kymmenkunta porilaiskatsojaa. He olivat pelaajien ystäviä ja sukulaisia, joten sydäntä oli pelissä enemmän kuin peruskatsojalla.

- Jos teidän kaikki vieraspelit ovat tällaisia, meidän pitää kiertää ne kaikki, Mikko Viitakosken suurin fani hihkaisi ja hyppäsi PoPan sankarin kaulaan Pihkalinnan pihalla.

Viitakosken rinnalla oli mukava hymyillä. PoPan åkermanni oli väkevä kuin telakaivuri, tykitti tärkeän maalin ja palkittiin vieraiden parhaana.

Porissa yleisöluvut ovat olleet kohtuullisia, mutta tunnelma vaisuhko. Kotijoukkueen esityksillä on tietysti asiaan osansa.

Silti pelaajat kaipaisivat suurempaa kannustusta. Ja tiistaisen perusteella sitä taas ansaitsisivat.

FC Popan futisfaneja on huokuteltu futsalpeleihin, mutta kiekko tuntuu kiehtovan heitä enemmän. Se on sääli, koska urheilutalosta olisi helppo tehdä kunnon kuohuva myrskynsilmä. Samalla fanijoukko voisi saada verenlisäystä...

Pölyparketti vs. Pihkalinna

PoPa viettää loppiaisen Turussa Samppalinnan nihkeän nahkealla matolla.

Edes perunajauho ja lakerikengät eivät takaisi Pihkalinnassa vauhdikkaita joulun päätöstansseja. Nähtäväksi jää, miten Sinimyrskyn askeleet sopivat äärimmäiselle alustalle.

Ainakin maanantaina ne olivat kohtalaisessa kunnossa. Tosin Porin urheilutalon parketti oli taas suorastaan siivoton. Kuukauden pölyt eivät pitoa paranna. Huominen alusta on jopa parempi kuin Porin vaarallisen liukas luistinrata.

Välineistä parketin kunto ei ole kiinni. Ennen Andorra-maaottelua kenttä pestiin ja pito oli täydellinen. Toimitus kesti 15 minuuttia.

Sittemmin pesukone on pölyttynyt talon siivouskomerossa. Ilmeisesti kilometrit täyttyivät kerrasta.

Jos eivät, niin kone saa kohta uuden ajurin. Juha Ojanperä, Timo Laurila ja Mikko Viitakoski ottavat keskiviikkona yhteyttä Porin vapaa-aikavirastoon. He pyytävät käyttökoulutuksen parkettipesurille, joten poikien alkuverryttely saa jatkossa uusia muotoja.

Jottei mene täysin kitinäksi, pitää muistaa, että olosuhteiltaan urheilutalo on erinomainen. Saamme nauttia omasta pysyvästä pukuhuoneesta, josta on rakennettu Sinimyrskyn sydän. Punttitreenit, alkuverkat ja aitakävelyt hoituvat helposti talon oheistiloissa. Eikä pidä unohtaa luentosalia, jonka uusi taulutelkkari ja DVD-soitin ovat olleet ahkerassa käytössämme.

Ennen maanantai-illan luistelua katsoimme lauantaisen Sievi-matsin parhaat ja pahimmat palat videolta.

Vaikka tulos oli 1-1, plussaa jäi viivan alle kivasti. Tällä hetkellä PoPa pystyy viemään pelejä ja tekemään tilanteita. Viimeinen viimeistely on vielä hakusessa, joten siihen keskityttiin myös kenttätreeneissä.

Kun Sievi-palaute oli pureskeltu, pureuduimme TPK:n tyyliin.

Tuttuja juttuja on varmasti paljon huomennakin tulossa, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentajapari Kagan&Tuominen on tuonut turkulaisten peliin.

TPK:n ja PoPan peleissä on aina mukavasti tunnetta. Ja huomenna myös panosta. Siksi kannattaa saapua Samppalinnaan.