Yleisö tekee pelin

Futsal-liigan yleisömäärät ovat olleet valitettavan alhaisia kuluvalla kaudella, mutta loppiainen ja Turun Samppalinna olivat iloinen poikkeus.

TPK ilmoitti yleisömääräksi 112, mutta se taisi olla vain myytyjen lippujen määrä? Siksi täydeltä tupa ainakin kentän reunalle näytti, ja tulisissa tilanteissa myös mukavasti kuului.

Täysi talo sytytti myös pelaajat. Pihkan peittämällä matolla nähtiin vauhdikas ja vivahteikas kamppailu, jossa oli draamaa ja rytinää paljon enemmän kuin keskiverrossa Suomen ykkösbrändiliigan runkosarjan tusinaottelussa.

OK. Olen erittäin subjektiivinen tekemään vertailua, mutta tälläkin kaudella olen istunut jo parissakymmenessä kiekkomatsissa. Ja haukotellut. Paljon.

Liigoja on turha tietenkään muutenkaan rinnastaa, koska ne ovat aivan eri maailmoista. Mutta viihdettä ja värinää katsojat kaipaavat. Sitä he myös eilen saivat.

Tätä korostivat myös paikalle saapuneet reilut kymmenkunta porilaiskatsojaa. He olivat pelaajien ystäviä ja sukulaisia, joten sydäntä oli pelissä enemmän kuin peruskatsojalla.

- Jos teidän kaikki vieraspelit ovat tällaisia, meidän pitää kiertää ne kaikki, Mikko Viitakosken suurin fani hihkaisi ja hyppäsi PoPan sankarin kaulaan Pihkalinnan pihalla.

Viitakosken rinnalla oli mukava hymyillä. PoPan åkermanni oli väkevä kuin telakaivuri, tykitti tärkeän maalin ja palkittiin vieraiden parhaana.

Porissa yleisöluvut ovat olleet kohtuullisia, mutta tunnelma vaisuhko. Kotijoukkueen esityksillä on tietysti asiaan osansa.

Silti pelaajat kaipaisivat suurempaa kannustusta. Ja tiistaisen perusteella sitä taas ansaitsisivat.

FC Popan futisfaneja on huokuteltu futsalpeleihin, mutta kiekko tuntuu kiehtovan heitä enemmän. Se on sääli, koska urheilutalosta olisi helppo tehdä kunnon kuohuva myrskynsilmä. Samalla fanijoukko voisi saada verenlisäystä...