Näytetään tekstit, joissa on tunniste futsal. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste futsal. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Action!







Tervehdys Belgiasta. GFT saapui tiistaina Belgian Charleroihin, jossa alkaa UEFA Futsal Cupin Main Roundin kierros keskiviikkona.

GFT pääsi turnaukseen oman esikarsintaturnauksen voittajana. Muut joukkueet kotijoukkue Action 21, Skövde AIK (SWE) ja Athens'90 (GRE) aloittavat Euro-taipaleensa tästä tapahtumasta.

Turnauksen kaksi parasta joukkuetta jatkavat Euroopan 16 parhaan joukkoon Elite Roundille, joka on viimeinen porras ennen keväällä pelattavaa UEFA Futsal Cupin huipentavaa Final Four -turnausta.

GFT:n selkeänä tavoitteena on tehdä futsalhistoriaa ja päästä ensimmäisenä suomalaisena joukkueena Elite Roundille. Aikaisempi "Suomen ennätys" on Ilveksellä viiden vuoden takaa. Ilves saalisti vuonna 2004 kolme pistettä ja kolmannen sijan turnauksessa, jossa GFT:n isäntäjoukkue Action 21 oli myös mukana. Silloin Action 21 voitti tamperelaiset 8-0, mutta huonolle Ipa ei hävinnyt. Keväällä 2005 belgit juhlivat koko UEFA Futsal Cupin voittoa.

Ilveksen tähän astisen historian ainoa Euro-voitto tuli Inkaras Kaunasista lukemin 4-3. GFT:n huominen vastus Skövde AIK päihitti Ilveksen kaksi vuotta sitten Tshekissä lukemin 6-3.

Teemu Terho ja Jukka Lottonen hakevat nyt revanssia sekä Actionista että Skövdestä. Nykyään GFT:n paidassa pelaava kaksikko on edustanut Ilvestä seuran kaikissa kolmessa Euro-turnauksessa.

Mallikas matkapäivä


GFT:n matkapäivä sujui varsin mallikkaasti. Joukkue saapui majoituskylä Gosselies'iin alkuillasta, majoittui rauhassa ja harjoitteli vielä pelihallilla.

Erityisen tyytyväinen voin olla joukkueen reippaaseen ja keskittyneeseen treeniesitykseen sekä loistavaan yhteishenkeen. Pelaajat ovat erittäin sitoutuneita yhteisen unelman puolesta, eikä minkään anneta häiritä, kun joukkue ponnistelee sen saavuttamiseksi.

Pelihalli on sama, jossa Action 21 pelaa liigaottelunsa. Aikaisemmin Euro-ottelut on käyty suuremmalla areenalla, mutta nyt on tyytyminen noin reilut tuhat katsojaa vetävään pelipaikkaan. Halli on jo ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta täyttyessään varmasti erittäin tunnelmallinen. Katsojat pääsevät hyvin lähelle pelaajia kentän molemmilla sivuilla.

UEFAn järjestämässä Technical Meetingissä kerrottiin, että turnauksen ottelut televisioidaan. Yritän ottaa kanavan selville, jotta nettiasiantuntijat saavat ongittua mahdolliset striimit selville.

Keskiviikkona seuraava katsaus, toivottavasti oikean TV-kanavan kera!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Drop out alkaa kahdeksan vuoden iässä!


kuva: www.noormarkunkoitto.fi

Sain tänään käsiini Satakunnan piirin pelaajatilastot. Poikapuolella kehitys on erittäin huolestuttava.

On karmea huomata, että drop out alkaa Satakunnassa kahdeksan vuoden iässä! Vuonna 2007 99-syntyneitä pelaajia oli satakuntalaisissa seuroissa 337, vuonna 2008 pelaajia oli 13 vähemmän.

Pelaajamäärä oli pudonnut kaikissa ikäluokissa 1988 syntyneiden ja 1999 syntyneiden välillä! Prosentteina pudotus oli -3,9 prosentista(-99 syntyneet) -31,9 prosenttiin (93 syntyneet).

Hei herätys seuraihmiset! Pelaajia tulee kyllä mukava massa sisään seuroihin, täällä Satakunnassakin. Mutta miksei heitä saada pidettyä lajin/lajien parissa?

Onko pelaajalla kynnys aloittaa harrastus taas keväällä, jos hän on tahkonnut koko talven salibandyä tai jääkiekkoa? Olisiko jalkapalloseuran kerran tai kaksi viikossa järjestämä futsal-toiminta pitänyt hänetkin lajin parissa?

Tai jatkaisiko 15-vuotias pelaaja harrastamista seurassa, jos hänelle tarjotaan toimintaa? Futikseen pieni seura ei enää teinipojille välttämättä saa ryhmää kasaan, mutta futsaliin helpommin. Kannattaisiko tätäkin miettiä?

Olisi mielenkiintoista nähdä drop out -vertailua sellaisten joukkueiden kesken, jotka ovat osallistuneet futsal-sarjoihin ja jotka eivät.

Pelit piristävät pimeää talvea. Minulla on vahva veikkaus siitä, kummissa pojat pysyvät paremmin mukana.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Pudotuspeleillä hyvä jälkimaku

Futsal-liigan mitalit on nyt jaettu ja samalla päättyy Futsalblogin "play-off -hiljaisuus."

Vaikka PoPan kaulaan ripustettiin "vain" pronssia, pudotuspelit jättivät positiivisen kokemuksen.

Parin viikonlopun aikana pelattiin yhteensä seitsemän kovaa peliä ja kaksi jatko-ottelua päälle.

Pelit kiinnostivat kohtuullisen hyvin katsojia, mutta koko potentiaalia ei vieläkään pystytty täysin hyödyntämään. Eniten harmittaa TV-kameroiden puuttuminen kiihkeistä ja viihdyttävistä peleistä.

Pudotuspelien pelimuotoa, kahden pelin sarja + mahdollinen jatko-ottelu ja rankkarit, on moitittu varsin paljon. Sitä on pidetty keinotekoisena ja sekavana.

Käytännössä pelimuoto toimi mielestäni kohtalaisesti. Säännöt olivat kaikkien tiedossa ja ne oli muokattu lopulliseen muotoonsa liigajoukkueiden aloitteesta. Liigajoukkueethan vierastivat mahdollisia arkiotteluja pudotuspeleissä, joten pelitapaa muutettiin alkuperäisen päätöksen jälkeen.

Paras kolmesta -pelitapa olisi joka tapauksessa selkeämpi ja urheilullisempi malli. Toivottavasti se on käytössä jo ensi kauden pudotuspeleissä. Itse aion ainakin asian eteen tehdä töitä.

Ensi kaudella ei pelata arvokisakarsintoja, mikä helpottaa hieman ottelukalenterin tekoa. Toki maajoukkueella on toimintaa, mutta aikataulujen suunnittelussa on nyt mahdollisuus huomioida paremmin myös Futsal-Liigan etu.

Suomen futsalmaajoukkue lähtee viikon kuluttua Portugaliin EM-esikarsintoihin. Jouni Pihlaja on valinnut miehistön viimeistelyleirille. Pelaajia on listalla 17. Heistä 14 pelasi pudotuspeleissä.

Jos futsalkausi olisi loppunut runkosarjaan, maajoukkuemiehet olisivat olleet Israelin EM-esikarsinnan jälkeen kuukauden ilman seuratoimintaa ennen kauden pääturnausta.

Nyt pelaajilla on alla kovia pelejä, onnistumisen tunteita ja huolellista harjoittelua. Liigan loppuhuipennuksen päälle on hyvä rakentaa taisteleva ja toimiva maajoukkue. Haaste kasvaa koko ajan, mutta Suomi-futsalilla on nyt palava draivi. Antaa mennä vaan Suomi!

torstai 5. helmikuuta 2009

Saunan lauteilta

Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa teille arvoisat futsalin ystävät Suomen Palloliiton päätöksentekoprosessista.

Kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa meidän kaikkien arkielämään, mutta silti se on aivan liian monille vierasta.

Epäilen, että Palloliiton saunaseurat ja löylynlyöjät ovat futaajille ja futsalisteille vielä oudompia kuin kaupunkien ja kuntien pamput. Puheenjohtaja Pekka Hämäläisen valtaosa tunnistanee, mutta koko koneistoa monikaan ei ole hahmottanut.

Koneisto alhaalta ylös

Suomen Palloliitolla on 12 valiokuntaa, jotka ovat omien alojensa asiantuntijaelimiä ja päätöksentekijöitä.

Valiokunnan nimittää liittohallitus Palloliiton piirien sille esittämistä henkilöistä liittokokouskaudeksi eli kolmeksi vuodeksi.

Esimerkiksi minut on valittu Satakunnan piirin futsalvaliokuntaan Porin Palloilijoiden aloitteesta ja Suomen Palloliiton futsalvaliokuntaan Satakunnan piirin esityksestä.

Nykyinen Palloliiton futsalvaliokunta aloitti 2007 ja toimikausi päättyy 2009. Valiokunnan puheenjohtaja tulee liittohallituksesta.

Valiokunnan esityslistan kokoaa ja asiat esittelee futsal-asiantuntija Matti Villgren, joka on siis Palloliiton työntekijä.

Me, yhdeksän valiokunnan jäsentä, olemme piirien valitsemia luottamushenkilöitä ja teemme päätökset.

Valtaosa futsalvaliokunnan tekemistä päätöksistä menevät suoraan käytäntöön. "Isommat asiat", kuten sarjajärjestelmien muutokset menevät liittohallituksen käsiteltäviksi.

Esimerkiksi viime keväänä futsalvaliokunta esitti liittohallitukselle, että kaudella 2008-09 Futsal-Liigassa pelataan pudotuspelit. Hallitus päätti hyväksyä esityksen.

Liittohallituksen puheenjohtajana toimii Pekka Hämäläinen ja siinä istuu 11 jäsentä, myös futsalvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Hahl.

Liittohallitus vastaa Palloliiton hallinnosta yhdessä pääsihteerin ja toimiston muun henkilökunnan kanssa.

Liiton ylintä päätösvaltaa käyttävät liittokokous ja liittokokousten välisenä aikana liittovaltuusto.

Seuraava liittokokous on tänä vuonna ja siellä tullaan valitsemaan myös uusi liittohallituksen puheenjohtaja. Erilaisista lähteistä on jo nyt voitu lukea, miten Pekka Hämäläiselle haetaan kuumeisesti seuraajaa.

Suomalaisen futsalin asialla

Keitä futsalvaliokuntaan tulee valituksi, on siis pitkälle kiinni
piirien kannoista. Piirit haluavat valiokuntapaikkoja, joten hyviä ehdokkaita viedään eteenpäin.

Kaikki seurat tai edes piirit eivät saa edustajaa valiokuntaan, mutta tämä tuskin estää asioiden esiin tuomista valiokunnan jäsenten, liiton futsal-asiantuntijan tai piirien kilpailupäälliköiden kautta.

Yhdelläkään piirillä ei ole enempää kuin yksi edustaja nykyisessä futsalvaliokunnassa. Liiton sarjoissa pelaavien joukkueiden kotipiireistä ainoastaan Pohjois-Suomi on ilman omaa edustajaa nykyvaliokunnassa.

Futsalvaliokunnassa on varmasti enemmän varsinaisessa toiminnassa
aktiivisesti mukana olevia henkilöitä mitä muissa valiokunnissa.

Miksei valiokunta tee mitään? angry:center:angry

Itse valiokuntatyö on aktiivista, välillä jopa hektistä. Kokouksia on enemmän kuin monilla muilla valiokunnilla, ja sähköpostikirjeenvaihto on perinteisesti vilkasta.

Omien päivätöiden ja harrastustoiminnan ohella tehty valiokuntatyö on haastavaa.

Kokoonnuimme viimeksi toissapäivänä tiistaina liiton toimistolla. Taitoin noin 500 kilometrin päivätaipaleen polkupyörällä, linja-autolla ja jalan. Matkoihin kului yhteensä yhdeksän tuntia, kokouksessa vierähti 3,5 tuntia.

Koska läheskään kaikkia asioita ei ehditty käsitellä kunnolla, asioiden setvimistä on jatkettu sähköpostin välityksellä.

Kahdessa vuorokaudessa on inboksiin kilahtanut parikymmentä valiokuntaviestiä ja perinteiseen tapaan pitkiä sekä perusteellisia. Tulostettuna paketti olisi yhtä monta liuskaa, mitä viestejä on tullut.

- Miksei se valiokunta tee yhtään mitään? on edelleen yleisin kysymys, mikä minulle valiokuntatyöstä esitetään.

Vastaan yleensä, että kyllä tekee ja pirusti päätösten eteen tekeekin. Mutta päätökset on tehtävä taloudellisten ja toiminnallisten resurssien puitteista. Nykybudjetilla ja yhdellä päätöksiä toimeenpanevalla työntekijällä ei EoM voi olla kovin hurjaa.

Paljon puhuttaneita päätöksiä

Valiokunta pyrkii tekemään päätökset yksimielisesti, aina tämä ei
tietenkään ole mahdollista. Kaikkien jäsenten tahto, eikä varsinkaan
kaikkien seurojen tahto, ei toteudu.

Mutta valiokunta pyrkii tekemään linjauksia ja päätöksiä, jotka ovat
suomalaisen futsalin parhaaksi. Ja on suomalaisen futsalin etu, että valiokunnassamme on erittäin paljon lajitietoa, -taitoa ja -kokemusta.

Itse olen moniin muihin jäseniin verrattuna täysi keltanokka, joten valiokuntatyön kautta olen saanut valtavasti futsal-oppia.

Omaa työtään helpottamaan valiokunta teki 2005 viisivuotissuunnitelman, jota on ajan tarpeen mukaan myös päivitetty. Seuraava isompi päivitys on juuri aloitettu, mutta palaan siihen tuonempana.

Liigan pudotuspelit ja kaksilohkoinen Ykkönen ovat valiokunnan esityksestä tehtyjä päätöksiä, jotka ovat viime aikoina eniten puhuttaneet futsal-kansaa, sekä puolesta että vastaan.

Kaksilohkoiseen ykköseen päätettiin siirtyä pitkän keskustelun jälkeen jo keväällä 2007 (ei siis viime keväänä, kuten monet virheellisesti luulevat!) ja päätös kerrottiin seuroille
ja piireille yhtä kautta ennen kuin muutos astui voimaan.

Kenellekään ei siis olisi pitänyt tulla yllätyksenä, millaista Ykköstä kaudella 2008-09 pelataan.

Kolmessa lohkossa pelaaminen aiheutti monia ongelmia varsinkin
liigakarsinnan pelaamisen osalta.

Karsintasysteemiä muutettiinkin moneen kertaan, osa muutoksista
johtui liigan joukkuemäärän vähentämisestä kauden 2005-06 jälkeen.

Valiokunta joutui tekemään Ykkösen osalta myös ihmeellisiksi leimattuja kompromisseja, esim. kaudella 2006-07 kaikissa ykkösen lohkoissa oli eri määrä joukkueita (7, 8, 9).

Kaksilohkoisuuden myötä joukkuemäärä kompromisseista haluttiin päästä eroon.

Ykkösen lohkojako herätti keskustelua keväällä.

Suurin osa seuroista hyväksyi lohkojaon ja piti sitä tasapuolisena.

B-lohkon otteluissa ainoastaan FTK:n vieraspelivahvuus on puhuttanut, joukkue on tosin pelannut kotiotteluissaankin 1+7:llä, eli varsin pienellä materiaalilla. B-lohkon pelillinen taso ja tasaisuus on myös saanut sarjaan osallistuneilta seuroilta kiitosta.

A-lohkossa "ongelmajoukkueita" on ollut muutama enemmän. Osalla etelän joukkueilla on ollut vaikeuksia tehdä "pohjoisen reissu" Pohjanmaalle iskukykyisellä miehistöllä.

Suurin osa Ykkösen seuroista on kuitenkin ollut toimintaan sitoutuvia ja siihen tarpeeksi panostavia.

Kauden 2007-08 jälkeen ykkösestä luopuneiden joukkueiden (POHU/MHP ja Lynx) tilalle nousseet täydennysjoukkueet (PJK ja WFT) ovat osoittautuneet ykkösen arvoisiksi.

Ainoa Ykkösestä kesken kauden luopunut joukkue (Spartak) ei jättänyt
leikkiä kesken taloudellisten vaan aivan muiden syiden takia.

Jotakin Ykkösen "vetovoimasta" kertoo se, että pienestä Satakunnan Kakkosesta (kuusi joukkuetta) puolet asetti tavoitteekseen nousun sarjatasoa ylemmäs.

Valiokunta on linjannut, että ykkösen pitää toimia tasonmittauksena liigaan, eikä se voi toimia vain piirinsarjojen jatkeena.

Vaihtuvuus ykkösessä on ollut suurta, mutta viime vuosina poikkeuksetta nousijat ovat olleet vaikeuksissa. Tämä kertonee myös sarjan tason noususta. Kustannuksia kaksilohkoisen ykkösen pelaamiseen tuskin voidaan pitää kohtuuttomina, vaikka ne ovatkin
kolmilohkoista sarjaa suuremmat kasvavien pelimäärien ja etäisyyksien takia.

Valiokunnan jäsenet keskustelevat myös sellaisten seurojen
edustajien kanssa, jotka "eivät ole valiokunnassa". Futsal-piirit ovat kuitenkin aika pienet. Minullekin tulee jonkun verran yhteydenottoja, Satakunnan lisäksi erityisesti Uudenmaan, Tampereen ja Turun alueen seuroilta.

Olen aina vienyt nämä aloitteet/palautteet valiokuntaan, jotka olen kentältä saanut.

Lisäksi futsal-asiantuntijan kautta lähetyt terveiset tulevat varmasti valiokunnan tietoon. Joka kauden päätteeksi
futsal-asiantuntija on lähettänyt seuroille palautekyselyn, jonka vastauksia on tarkasteltu valiokunnan kokouksissa.

Vaikka valiokunta ei voi sitoa käsiään "kansanäänestyksiin", kuuntelemme kenttää tarkalla korvalla. Liigaan kuluvaksi kaudeksi tehty uudistus (pudotuspelit mukaan) muuttui palautteen jälkeen. Eli valiokunta muutti jo tekemäänsä päätöstä seuroille mieleisemmäksi.

Alun perin pudotuspelit piti pelata paras kolmesta -systeemillä.
Keskusteluun nousi kuitenkin mahdollinen Oulun arkipeli, mitä osa
seuroista piti mahdottomana yhtälönä.

Siksi pudotuspelimallia muutettiin nykyiseksi.

Omasta mielestäni paras kolmesta -systeemi olisi ollut nykyistä urheilullisempi malli, joten kannatin sitä.

Salibandyn ykkösessä operoidaan pitkälti vastaavin resurssein, mitä Futsal-Liigassa, ainakin täällä Porissa. Liigakarsintoihin päässyt FBT Pori vieraili viime keväänä kahdessa arkipelissä Oulussa ilman ongelmia. Itse uskon, että pelaajat saisivat tarpeen tullen päivän tai kaksi töistään/koulustaan vapaaksi, kun pelataan Suomen mestaruudesta. Ainakin lukuisiin maajoukkueen arkitapahtumiin he pääsevät lähes poikkeuksetta.

Koska arkipelit hylättiin, jouduimme puntaroimaan uutta mallia. Valitsimme nykymallin (kahden pelin + mahdollisen jatko-ottelun sarja) ennemmin kuin kahden ottelun yhteismaalisäännön.

Kun pelataan kahden ottelun yhteismaaleista, on vaarana, etteivät molemmat joukkueet pelaa ensimmäisen pelin lopussa voitosta. Parin maalin vierastappio saattaa tyydyttää kovaa kotijoukkuetta, eikä pelin lopussa pistetä takaiskujen pelossa all-in, kuten normaalisti.

Miksi pudotuspelit?

Futsal-valiokunta yrittää kehittää futsalia laajalla rintamalla. Seuraavat isot tehtävät ovat naisten ja nuorten futsaltoiminnan kehittäminen.

Mutta meidän pitää mahdollistaa myös suomalaisen futsalin kansainväliset menestysmahdollisuudet. Jotta Suomi pärjäisi kv. kilpailussa, huippujen kauden pitäisi olla nykyistä pitempi.

Pudotuspelit nähtiin parhaana tapana pidentää liigakautta. Parhaille
joukkueille tulee lisää merkityksellisiä kovia pelejä, jotka varmasti kehittävät pelaajia.

Ja nämä pelaajat ovat pääsääntöisesti myös maajoukkuemiehiä - pelaajia, joiden varassa kansainvälinen menestyksemme on. Mitä heidän kanssaan olen jutellut, monet odottavat tulevia pudotuspelejä suurella innolla ja mielenkiinnolla.

Toinen vaihtoehto pidentää sarjakautta olisi kolminkertainen runkosarja, mutta se ei ole valiokunnan mielestä tällä hetkellä realistinen malli. Käytännössä se vaatisi kaksi pelikuukautta lisää kalenteriin.

Kuluvalla kaudella liigakausi olisi loppunut ilman pudotuspelejä ennen EM-esikarsintoja. Varsinaiset EM-karsinnat, jotka ovat Suomen vähimmäistavoite, ovat vasta maaliskuun puolessavälissä.

Ilman pudotuspelejä mj-miehet olisivat karsintojen välillä viikkotolkulla ilman kunnon pelejä ja seuratreenejä! Tai täysin ilman seuratoimintaa kaverit tuskin olisivat olleet, onhan maaliskuun alkupuoli pitkien vetojen futis-pre-seasonia.

Samaisten EM-karsintojen takia kalenteriin ei mahtunut paras kolmesta pelattavia pudotuspelejä ilman, että niissä olisi jouduttu pelaamaan arkipelejä.

Pelaajien lisäksi pudotuspeleistä hyötyvät seurat ja laji. Suomalaiset ovat menestysjanoista kansaa, joten olen aivan vakuuttunut, että jokaisella play-off -paikkakunnalla saadaan tupa täyteen ja kassakirstu parempaan kuntoon, kunhan tiedottamiseen ja markkinointiin osataan panostaa.

Porissa kaukalopallo löi itsensä läpi finaalipelien avulla. Porin Kärppien liigaotteluissa käy normaalisti muutamia satoja katsojia. Keväällä 2004 media ja Kärpät loivat kaukisbuumin, jonka seurauksena Porin jäähalliin eksyi 4 983 katsojaa ihmettelemään lajin finaalipeliä!

Julkisuudesta, katsojaennätyksestä ja menestyksestä seurasi positiivinen kierre, jonka ansiosta Kärpät nauttii Porissa edelleen mukavaa näkyvyyttä. Esimerkiksi Porin kaupunki osti seuralta vuonna 2007 paitamainoksen 18 500 euron hintaan.

Vaikka lajin näkyvyys on pienentynyt ja Lieksan Into kolistellut sen imagoa, Kärpät saanee taas tänä vuonna viisinumeroisen sponsorirahan kaupungilta.

Toivon mukaan Palloliiton viestintäosasto kantaa pudotuspelien aikana oman vastuunsa lajin myymisestä. Sitä kannattaa vaatia myös muiden kuin valiokunnan jäsenten...


Futsalvaliokunta yrittää parhaansa mukaan kehittää futsalia omana lajinaan, eikä jalkapalloilijoiden talvihöntsänä, ja edesauttaa maajoukkueen sekä seurojen kansainvälistä menestystä.

Olen harmissani ja lievästi loukkaantunut muutaman henkilön väitteistä, että pudotuspelit ovat liigassa vain PoPan halusta ja sen eduksi.

Ensinnäkin PoPan mahdollisuudet voittaa mitaleja ovat paremmat perinteisellä runkosarjamallilla. Tasainen suorittaminen pelistä toiseen on ollut kahden viime kauden ajan ehdoton vahvuutemme. Kahteen kauteen mahtuu tasan yksi pohjakosketus - tammikuussa pelattu Max-ottelu.

Saan valita kokoonpanon jokaiseen otteluumme koko kauden ajan noin 15-18 pelaajasta. Listamme on aina täysi. Tätä etuoikeutta ei suurimmalla osalla liigavalmentajista ole. Esim. GFT kompuroi syksyllä, kun kokoonpanoon saatiin hädin tuskin kentällinen pelimiehiä.

On kuitenkin fakta, ettei pelaajistomme laatu ole samalla huipputasolla, mitä kärkiseuroilla GFT:llä ja Ilveksellä. Siksi niiden kohtaaminen tulee olemaan meille valtava haaste, jos ylipäätään neljän joukkoon pääsemme.

Joka tapauksessa on hienoa, että pudotuspelit ja liigan huipennus puhuttavat. Toivotankin teille kaikille jännittävää futsalkevättä! Paras voittakoon!

tiistai 27. tammikuuta 2009

Futsal-valkun kolme pointtia

Kun jalkapalloa pelataan salissa jalkapallolla, näyttää se tältä.

Olen kuluvan talven aikana yrittänyt tuoda futsal-oppeja jalkapallojunioreiden valmentajille. Lähes kaikki porilaiset futisjunnut harjoittelevat myös koulujen saleissa talvikaudella.

Futsal-valkun peruskurssin yksinkertaiset, mutta sitäkin tärkeämmät perusteet ovat seuraavat:

1. Salissa harjoitellaan vain futsal-palloilla. Futsal-pallo on suunniteltu salikäyttöön, jalkapallo ei. Futispallo parketilla on kuin Supertele puistossa, kuten videolinkki kertoo.

2. Pelikentässä on aina oltava rajat. Futsalpeli on 1 vs. 1 -tilanteiden loputon jatkumo. Pelaajien pitää ratkaista ne haastamalla, harhauttamalla, syöttämällä tai suojaamalla.

Jos pelaaja voi purkaa 1 vs. 1 -tilanteen kenkäisemällä pallon seinään, koko lajin perusidea katoaa ja edut jäävät hyödyntämättä.

3. Palloja pitää olla riittävästi, ainakin yksi per pari. Sen jälkeen on helppo suunnitella harjoitukset, joissa yksittäinen pelaaja saa satoja kosketuksia.

Nämä kolme pointtia voivat vaikuttaa ilmeisiltä, mutta käytännössä ne eivät läheskään aina näy. Osalle junnuvalkuista sali on paikka, jossa vedetään pelkkää kuntopiiriä ja pelataan futispeli päälle.

Eipä heitä siitä silti voi syyttää. Palloliiton D-tason kurssilla opetaan YHÄ näin.

Futsalista kursseilla ei puhuta sanaakaan, edes futaajien talviharjoittelumuotona. Saliin rakennettua voimistelurataa (jonka kokoamiseen ja purkamiseen menee vähintään puoli tuntia) D-tason kalvoilla kyllä esitellään.

PS. Futsalblogin valmentajakurssi jatkuu seuraavilla pointeilla kevättalven aikana.

PSS. Islannissa vasta resursseja hukataankin, kuten videolta voidaan havaita. Maassa on pelattu historian aikana vain muutamia futsalturnauksia, vaikka maailman toiseksi parhaassa käsipallomaassa (Peking 2008) on yli 40 täysmittaista kenttää. Eli yksi kunnon kenttä/5000 asukasta. Laskepa montako futsal-/käsipallohallia pitäisi olla omassa kotikaupungissasi? Meillä Porissa 16.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Ykkösessä kasvukipuja



Mikä ei kuulu joukkoon: 26 - 1, 13 - 0, 23 - 4, 16 - 1, 1 - 35.

Vastaus: 1 - 35 on sunnuntaina pelatun Kaukalopalloliiga-ottelun Into - Bewe lopputulos. Muut ovat kuluvan kauden tuloksia Futsal-Ykkösestä.

Rumimmat rökälelukemat ovat peleistä, joihin vierasjoukkue ei ole syystä tai toisesta saanut jalkeille riittävän laajaa tai laadukasta pelaajarivistöä. Raportit kertovat, että pahimmillaan vieraat ovat pelanneet ilman vaihtomiehiä.

Virallisia selityksiä on esitetty monia: pitkä pelimatka, loukkaantumiset, pelikiellot, työesteet, jalkapallo...

Totuus lienee jossain puolivälissä. Fakta kuitenkin on, että joillakin Ykkösen seuroilla ei ole sarjatason vaatimuksiin sitoutuneita pelaajia riittävää määrää.

Liigassa moisia ongelmia oli ajoittain vielä takavuosina, mutta onneksi ei enää. Urheilullisuudessa ja seuraorganisaatioissa on menty eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Futsal-Ykköstä pelataan tällä kaudella ensi kertaa kahdessa kymmenen joukkueen lohkossa. Vielä viime kaudella lohkoja oli kolme.

Ykköstä pelattiin kuusi kautta kolmilohkoisena, joten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli jo aika ottaa seuraava kehitysaskel.

Kuten yllä totesin, uudistus ei ole sujunut ongelmitta.

Muutamat rumat lukemat ovat aiheuttaneet kolauksia Ykkösen imagolle. Vajaalukuinen vierasjoukkue on tuottanut isännille mielipahaa: yleisölle ja medialle on vaikea järjestää uskottavaa urheilutapahtumaa, jos kentällä on vain yksi joukkue.

Hankaluuksista huolimatta uudistus on plussan puolella. Selkeästi suurin osa joukkueista on hoitanut kautensa tyylikkäästi.

Ykkösen on annettava hyvät kannukset tuleville liigajoukkueille ja -pelaajille. Sitä se ei tee, jos kauden kaikki vierasmatkat voidaan tehdä metrolla tai kaikki pelit pelataan parin talvikuukauden aikana.

On iso kysymys, kehitetäänkö suomalaista futsalia omana lajinaan vai pelkästään jalkapalloilijoiden talviharjoitusmuotona.

Itse olen ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Jälkimmäisen kannattajat katsovat historiaan ja haluavat palauttaa Ykkösen entiselleen.

Futsal antaa futaajille erittäin paljon treenimielessä. Mutta pelaajat, jotka eivät futiksen takia pysty sitoutumaan futsaliin, puuhastelkoot piirisarjoissa.

Kannattaako joukkue kerätä kavereista, jotka hoitavat korkeintaan puolet kauden peleistä? Sarjapaikkaan vaadittavat pisteet ehkä hoituvat marras-joulukuussa, mutta rökäletappiot ruoskivat seuran mainetta taas kauden lopussa. Sitä kannattaa miettiä jälleen ensi kesänä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

EM-kilpailut Suomeen?


Tsekkiläinen Petr Fóusek toimi elokuussa 2008 Helsingin Pasilassa pelatun UEFA Futsal Cupin delegaattina.

Espoon GFT:n isännöimän turnauksen arvovieras ei ollut kuka tahansa. Fóusek on Tsekin jalkapalloliiton entinen pääsihteeri, UEFA:n futsalkomitean ex-puheenjohtaja - todellinen kosmopoliitti, joka on toiminut työtehtävissä kaikissa UEFA:n jäsenmaissa.

- Nykyään konsultoin työkseni FIFA:n jäsenmaita - erityisesti kolmannen maailman valtioiden liittoja. Autan liittoja suunnittelemaan ja uudistamaan organisaatiomallejaan ja -rakenteitaan, Fóusek kertoi Espoossa.

- Nämä delegaattikomennukset ovat luottamustehtäviä. Eräänlainen harrastus siis.

UEFA:n delegaatti on UEFA:n alaisten turnausten ja ottelutapahtumien ylin johtaja. Hän valvoo, että kaikki menee pilkulleen oikein.

Pilkkuja ja pisteitä on paljon, todella paljon. Kysykää vaikka GFT:n turnauksen johtajana toimineelta Fernando Goncalvesilta.

"Nandon" kärsivällisyys oli välillä hymyn äärimmilleen kiristäneellä koetuksella, kun UEFA:n edustajat tavasivat pykäliä ja asetuksia 177-sivuisesta (!) järjestämisoppaasta. Miehen pinna ja pokka kuitenkin pitivät. Siitä tuli myös kiitosta.

- GFT järjesti hyvän turnauksen. Pientä viilausta on aina, mutta kokonaisuus oli kiitettävä, Fóusek tiivisti turnauksen huipentaneen GFT - KMN Gorica -thrillerin päätyttyä.

Fóusek rakastui futsaliin 80-luvulla. Sittemmin hän on uurastanut lajin parissa pelaajana, valmentajana, seurajohtajana, koko tsekkiläisen futsalin pomona, EM-kilpailujen johtajana ja lopulta Euroopan huipulla UEFA:ssa.

- GFT ja KMN Gorica pelasivat upean, kansainvälistä huipputasoa olleen otteluun. Pelissä oli hienoja yksilösuorituksia, hyvää joukkuepeliä ja jännitystä - kaikki huippuottelun ainekset, Fóusek hehkutti päätöspelin jälkeen ilman pienintäkään tarvetta turhaan vieraanvaraisuuteen.

- On äärimmäisen harmillista, suorastaan häpeällistä, että niin harvat suomalaiset näkivät tämän ottelun. Tämä peli olisi ollut loistavaa mainosta suomalaiselle futsalille. Mutta missä olivat televisiokamerat?

Futsalin vähäinen suosio ja näkyvyys Suomessa olivat Fóusekille pettymys.
- Suomi on Pohjoismaiden ykkönen futsalissa. UEFA arvostaa sitä. Teitä pidetään mallimaana, josta muu Pohjola saa ottaa oppia. Mutta teidän täytyy pitää kiinni asemastanne. Ei se säily itsestään.

- On ensisijaisen tärkeää, että suomalaiset futsal-ihmiset pitävät yhtä. Teidän täytyy vetää samaa köyttä, taistella ja tehdä töitä lajin eteen. Sitä ei kukaan tule tekemään teidän puolestanne, Fóusek patistaa.

Fóusek tietää, mistä puhuu. Hän on ollut tekemässä ja näkemässä, kun tsekkiläinen futsal on noussut marginaalista arvostettujen urheilulajien joukkoon.

- Tsekissä televisioidaan kaudessa 30-40 kotimaista futsalpeliä. Kaikki maaottelut ja jokaiselta liigakierrokselta yksi matsi. Se on lajin nykysuosion perusta.

- Lopullisesti futsal löi Tsekissä läpi, kun isännöimme EM-kilpailuja vuonna 2005. Maajoukkuetta seurattiin silloin erityisen tarkasti, turnausta kotimaahansa junailemassa ollut futsalpamppu kertoo.

Vuoden 2009 EM-kilpailut järjestetään tammikuussa 2010 Unkarissa. Syksyn 2011 kisaisännyys on vielä jakamatta. Kannattaisiko Suomen hakea tulevaisuudessa EM-kisoja?

- Miksei. Kun olette järjestäneet naisten jalkapallon EM-kilpailut, futsalin EM-kilpailut ovat suurin UEFA:n tapahtuma, jota teidän on realistista hakea.

- UEFA arvostelee kaiken erittäin tarkasti: turvallisuuden, majoitustilat, kulkuyhteydet ja tietenkin pelipaikat. Jääkiekkomaana teillä olisi olemassa hyvä halliverkosto, joten mikään noista tekijöistä tuskin olisi ongelma, Fóusek rohkaisee.

Suomalaiset rakastavat arvokisoja ja suorastaan himoitsevat niiden isännyyksiä. Mutta anomukset ja hakuprosessit tarvitsevat aina puolestapuhujansa. Niitä suomalaisella futsalilla ei vielä ole - ainakaan tarpeeksi.

- Niin kuin sanoin. Koko suomalaisen futsalväen pitää tehdä töitä yhdessä. Silloin liittonnekin on paremmin takananne, Fóusek muotoilee ja varoo tarkasti arvostelemasta Suomen Palloliittoa.

- En halua sanoa, että teidän pitää tehdä näin ja näin. Mutta haluan kertoa yhden esimerkin, jota toistan aina tällaisissa haastatteluissa, futsalin puolesta väsymättä pari vuosikymmentä paasannut Fóusek napauttaa ja katsoo terävästi pöydän yli.

- Kun toimin Tsekin Jalkapalloliiton pääsihteerinä olin futisperheen pää.

- Perheessäni oli jo aikuinen mies, joka oli käynyt koulunsa, valmistunut ja teki jo hyvin rahaa. Hän pärjäsi käytännössä omillaan.

- Häntä vähän nuorempi nainen oli jo hyvin oppinut ja lukenut, mutta tarvitsi vielä vähän ohjausta ja tukea, vaikka asui jo poissa kotoa.

- Heitä nuorempia teini-ikäisiä ja vähän vanhempia perheessäni oli useita, poikia ja tyttöjä. He asuivat kotona ja opiskelivat, joten koulutukseen meni paljon rahaa. Mutta se oli palkitsevaa, koska he olivat lahjakkaita ja tuloksia tuli.

- Perheen kuopus oli vielä pieni. Paljon nuorempi kuin sisarensa. Hän vasta haki askeleitaan tässä maailmassa.

- Siksi hän tarvitsi paljon enemmän tukea, turvaa ja opastusta kuin vanhemmat sisaruksensa. Itse perheenpäänä halusin olla kuopukseni apuna mahdollisimman paljon hänen hapuilevalla alkutaipaleellaan.

- Ymmärrätkö? Hyvä isä kohtelee kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, mutta ymmärtää myös niiden erilaiset tarpeet.

Fóusek ei pitänyt huolta kuopuksestaan turhaan. Tsekin futsalmaajoukkue on Euroopan TOP 5:ssä. Samalla näyttävää peliä ja taitavia pelaajia rakastava kansa on ottanut lajin omakseen.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Ammatti futsal, kotikaupunki Nicosia


Suomi-futsal saa vielä jonakin päivänä ensimmäisen ammattilaisensa, lajin oman Aulis Rytkösen.

Nimenraapustus ammattilaissopimukseen on ehkä pieni kädenliike pelaajalle, mutta suuri asia hänelle ja koko suomalaiselle futsalille.

Tällä salamavalojen ikuistamalla hetkellä suomalainen futsal tulee samaan roiman annoksen lisäuskottavuutta, jota se tarvitsee yleisön, median ja erityisesti lajivalintaansa pohtivien pelaajien silmissä.

Pääsin maanantai-iltapäivällä Larnakassa mukaan lounastapaamiseen, jonka aikana vakuutuin, että tuo edellä maalailemani hetki voi olla jo varsin lähellä.

Kyproksella on suosiotaan hiljalleen kasvattava futsal-liiga, jossa pelaa kahdeksan joukkuetta. Pelimatkoja täällä ei juuri tunneta.

Peräti seitsemän liigajoukkuetta tulee Nicosiasta. Ainoa kaupungin ulkopuolinen joukkue on Liviadokos Larnaka, joka joutuu matkustamaan vieraspeleihinsä 50 kilometriä.

Liigassa pelaa muutamia ammattilaisia, jotka tuleva muun muassa Brasiliasta, Armeniasta ja Latviasta. Muutaman palkatun lisäksi joukkueissa on luonnollisesti paikallisia amatöörejä, jotka pelaavat kulukorvauksilla.

Koska menestystä janoavia seuroja on yhä enemmän, saarelle tarvitaan uusia tähtipelaajia.
Vahvistuksia haetaan nyt jopa Latviaakin pohjoisemmasta, eivätkä katseet ole Virossa.

Kypros pelasi Suomea vastaan maanantaina perustaidoiltaan hyvää, mutta vähän tasapaksua, yllätyksetöntä ja hyvin puolustavaa peliä.

Kyproksella on teknisesti ja taktisesti taitavia pelaajia, mutta poikkeuksellista taituruutta puuttuu. Siksi liigaan haetaan koko ajan uusia ratkaisijoita. Jopa Suomesta asti.

Moni suomalainen muuttaa ihanteelliseen Välimeren ilmastoon eläkepäivikseen ja käyttää kaikki säästönsä asuntoon sekä elämiseen. Futsalin avulla kämpän saisi ilmaiseksi, ja rakkaan lajin pelaamisesta vielä maksettasiinkin - ainakin täällä elämiseen riittävät taskurahat.

Aurinkoinen Kypros ja futsalammattilaisuus. Ei hassumpi yhtälö. Pelipaikalle haetaan futsalistaa, joka on armoton maalintekijä ja luonteeltaan ennakkoluuloton. Jos täytät kriteerit ja olet kiinnostunut, ota yhteyttä.

Yöterveiset Kyprokselta

Kirjoittelen tätä merkintää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takana on futsaltäyteinen viikonloppu, jota seuraa vielä vilkkaampi viikko.

Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.

Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.

Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.

Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.

Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.

Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.

Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.

"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.

Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.

Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.

Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.

Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.

Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).

Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.

Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.

Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...

torstai 8. tammikuuta 2009

Käskystä vai sydämestä?



Edellisessä merkinnässä kerroin Tampereen piirin intohimoisista futsal-ihmisiä, jotka vievät lajia osaltaan Suomessa eteenpäin.

Vastaavat uutiset antavat uskoa ja innostusta. Joku sentään ideoi, uskaltaa ja tekee!

Usein tuntuu, että piireissä vain odotetaan Palloliiton pakottavaa mahtikäskyä toimia. Tampereella on kerätty jo yli vuoden ajan erittäin positiivisia kokemuksia piirijoukkuetoiminnasta, mutta muualla asiaa vasta suunnitellaan ja valmistellaan - vai tehdäänkö edes sitä?

Samaan mentaliteettiin tulee törmättyä Suomessa valitettavan usein. Eräs porilainen futsaltoimija tokaisi minulle taannoin nasevasti, että täällä pelataan futsalia vain siksi, että UEFA niin käskemällä kehottaa. Sävy oli tuskainen.

Futsal on osa suomalaista jalkapalloperhettä, mutta kaikki eivät halua elää sen kanssa yhteistä lapsiperheen arkea.

Futiskatraan kuopuksen annetaan itse ottaa ensiaskeleensa ilman tukea, opastusta ja turvallisuuden tunnetta. Pyllähdyksiä tapahtuu ja se luo turhautumista.

Vaarana on, että nuorimmainen ei opi lainkaan kävelemään. Toisaalta itseoppineesta lapsesta voi tulla isompana voimakastahtoinen, vahva ja sopivan itsetietoinen. Se vaatii kuitenkin ponnisteluja, ehkäpä liian suuria sellaisia.

Jotta suomalainen futsal kehittyisi ja pääsisi ansaitsemaansa asemaan, laji tarvitsee taakseen palavasieluisia laji-ihmisiä, mutta myös Palloliiton ja sen kaikkien piirien varauksettoman tuen.

- Meillä oli viime vuonna 114 651 rekisteröityä pelaajaa ja se on omaa luokkaansa kaikkien lajien keskuudessa. Vuoteen 2020 mennessä meillä on kuitenkin tavoitteena saada 250000 pelipassipelaajaa. Se vaatii viiden prosentin vuosittaista nousua ja se on kova tavoite. Tiedän kuitenkin, että palloliitossa ja piireissä ollaan valmiita käärimään hihat ja tekemään töitä sen eteen. Pelkästään poikapelaajien määrän kasvulla tuota lukua ei tulla koskaan saavuttamaan. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että tyttöjen pelaajamäärät ovat tällä hetkellä erittäin korkeassa nousussa, Palloliiton pääsihteri Kimmo J. Lipponen sanoi esitellessään Palloliiton Visio 2020 -strategiaa.

Vastaan Kimmolle: Tavoitetta ei saavuteta myöskään ilman nykyistä huomattavasti laajempaa panostusta futsal-toimintaan, koska:

- Futsal-toiminta vähentää drop out -ilmiötä tarjoamalla kilpa- tai harrastevaihtoehdon nuorille pelaajille, jotka kyllästyvät jalkapalloon tai lopettavat lajin jostakin muusta syystä.

- Futsal mahdollistaa pienten paikkakuntien seurojen pysymisen mukana liiton kilpailutoiminnassa. Esimerkiksi Satakunnassa on useita seuroja, jotka eivät saa joukkueita tietyissä vanhemmissa ikäluokissa jalkapallosarjoihin, mutta futsalsarjoihin kyllä.

- Futsal on koululiikuntamuotona lähes täysin käyttämätön kortti. Valtava mahdollisuus saada lisää harrastajia on siis hyödyntämättä.

- Tyttöjen jalkapallojoukkueet kärsivät usein liian pienistä pelaajamääristä ja kuihtuvat kokoon. Futsalissa pienempikin rinki riittää toiminnan jatkumiseen.

Ja niin edelleen.

Edellä oli perusteluja pelkästään sille, että futsal-toimintaan kannattaa panostaa jo pelkästään harrastajamäärien kasvattamiseksi.

Kun listalle lisätään tekijät, joilla futsal auttaisi jalkapalloa pelaajakasvatuksen laadun parantamisessa, pitäisi viimeisenkin kellon kilahtaa.

Futsal-ihmisille faktat voivat tuntua itsestään selviltä. Mutta ne on pakko esittää. Jos mahdollisuuksia ei tunneta, nykyisen tason toimintaan on helppo tyytyä.

Pelaajakasvatuksesta lisää jatko-osissa...

Junnuissa on tulevaisuus


FC Jazz Junioreiden B-nuoret kutsuttiin eilen pikahälytyksellä Tampereella lauantaina 17.1. pelattavaan futsalin piirijoukkueiden turnaukseen. Kiitos joukkueenjohtajien Harri Sillanpään ja Pasi Niemisen aktiivisuuden, kutsu voitiin ottaa vastaan ja joukkue saadaan kasaan.

Pirkkahallissa pelattavan turnauksen muut osallistujat ovat Tampereen U17 -piirijoukkue ja Turku All-Stars. Jazz paikkaa Keski-Suomen edustajaa, joka oli joutunut perumaan osallistumisensa.

Kutsun soittanut joukkueenjohtaja Ilkka Koskinen kertoi Tampereen piirin futsaltoiminnasta iloisia asioita. Tampereella toimii kolme piirijoukkuetta (pojat U19 ja U17 sekä tytöt U17), joissa on aktiiviset taustahenkilöt ja mikä tärkeintä innokkaita pelaajia.

Tampereella futsalin piirijoukkuetoiminta aloitettiin tammikuussa 2008. Futsalissa hämäläiset eivät ole hitaita, vaan todellisia edelläkävijöitä. Muut piirit vasta pohtivat, mitä junnufutsalille pitäisi tehdä, kun Pirkanmaalla painetaan jo täysillä.

Valtakunnallisen piirijoukkuetoiminnan lisäksi Suomeen pitää saada seuratason kilpailutoimintaa nuorille futsalistoille.

B ja C -nuorten piirinmestarit pelaavat maaliskuussa 2008 ensimmäistä kertaa ikäluokkien virallisista SM-titteleistä. Se on hieno askel, mutta lisää tarvitaan.

Seuraavaan Palloliiton futsalvaliokunnan kokoukseen pyydän esityslistalle A-nuorten eli U19 (tai U21) SM-sarjan valmistelun aloittamisen.

Nuorten SM-sarja useammassa lohkossa ja turnausmuodossa, kuten miehillä 90-luvun lopussa... Ei ole mahdotonta, jos tahtoa ja puhtia riittää.

Se on todistettu Tampereella. Pienessäkin ajassa voi saada hienoja asioita aikaan.

Lauantaina 17.1. kannattaa mennä katsomaan juniorifutsalin uudisraivaajia!

tiistai 6. tammikuuta 2009

Yleisö tekee pelin

Futsal-liigan yleisömäärät ovat olleet valitettavan alhaisia kuluvalla kaudella, mutta loppiainen ja Turun Samppalinna olivat iloinen poikkeus.

TPK ilmoitti yleisömääräksi 112, mutta se taisi olla vain myytyjen lippujen määrä? Siksi täydeltä tupa ainakin kentän reunalle näytti, ja tulisissa tilanteissa myös mukavasti kuului.

Täysi talo sytytti myös pelaajat. Pihkan peittämällä matolla nähtiin vauhdikas ja vivahteikas kamppailu, jossa oli draamaa ja rytinää paljon enemmän kuin keskiverrossa Suomen ykkösbrändiliigan runkosarjan tusinaottelussa.

OK. Olen erittäin subjektiivinen tekemään vertailua, mutta tälläkin kaudella olen istunut jo parissakymmenessä kiekkomatsissa. Ja haukotellut. Paljon.

Liigoja on turha tietenkään muutenkaan rinnastaa, koska ne ovat aivan eri maailmoista. Mutta viihdettä ja värinää katsojat kaipaavat. Sitä he myös eilen saivat.

Tätä korostivat myös paikalle saapuneet reilut kymmenkunta porilaiskatsojaa. He olivat pelaajien ystäviä ja sukulaisia, joten sydäntä oli pelissä enemmän kuin peruskatsojalla.

- Jos teidän kaikki vieraspelit ovat tällaisia, meidän pitää kiertää ne kaikki, Mikko Viitakosken suurin fani hihkaisi ja hyppäsi PoPan sankarin kaulaan Pihkalinnan pihalla.

Viitakosken rinnalla oli mukava hymyillä. PoPan åkermanni oli väkevä kuin telakaivuri, tykitti tärkeän maalin ja palkittiin vieraiden parhaana.

Porissa yleisöluvut ovat olleet kohtuullisia, mutta tunnelma vaisuhko. Kotijoukkueen esityksillä on tietysti asiaan osansa.

Silti pelaajat kaipaisivat suurempaa kannustusta. Ja tiistaisen perusteella sitä taas ansaitsisivat.

FC Popan futisfaneja on huokuteltu futsalpeleihin, mutta kiekko tuntuu kiehtovan heitä enemmän. Se on sääli, koska urheilutalosta olisi helppo tehdä kunnon kuohuva myrskynsilmä. Samalla fanijoukko voisi saada verenlisäystä...

maanantai 5. tammikuuta 2009

Pölyparketti vs. Pihkalinna

PoPa viettää loppiaisen Turussa Samppalinnan nihkeän nahkealla matolla.

Edes perunajauho ja lakerikengät eivät takaisi Pihkalinnassa vauhdikkaita joulun päätöstansseja. Nähtäväksi jää, miten Sinimyrskyn askeleet sopivat äärimmäiselle alustalle.

Ainakin maanantaina ne olivat kohtalaisessa kunnossa. Tosin Porin urheilutalon parketti oli taas suorastaan siivoton. Kuukauden pölyt eivät pitoa paranna. Huominen alusta on jopa parempi kuin Porin vaarallisen liukas luistinrata.

Välineistä parketin kunto ei ole kiinni. Ennen Andorra-maaottelua kenttä pestiin ja pito oli täydellinen. Toimitus kesti 15 minuuttia.

Sittemmin pesukone on pölyttynyt talon siivouskomerossa. Ilmeisesti kilometrit täyttyivät kerrasta.

Jos eivät, niin kone saa kohta uuden ajurin. Juha Ojanperä, Timo Laurila ja Mikko Viitakoski ottavat keskiviikkona yhteyttä Porin vapaa-aikavirastoon. He pyytävät käyttökoulutuksen parkettipesurille, joten poikien alkuverryttely saa jatkossa uusia muotoja.

Jottei mene täysin kitinäksi, pitää muistaa, että olosuhteiltaan urheilutalo on erinomainen. Saamme nauttia omasta pysyvästä pukuhuoneesta, josta on rakennettu Sinimyrskyn sydän. Punttitreenit, alkuverkat ja aitakävelyt hoituvat helposti talon oheistiloissa. Eikä pidä unohtaa luentosalia, jonka uusi taulutelkkari ja DVD-soitin ovat olleet ahkerassa käytössämme.

Ennen maanantai-illan luistelua katsoimme lauantaisen Sievi-matsin parhaat ja pahimmat palat videolta.

Vaikka tulos oli 1-1, plussaa jäi viivan alle kivasti. Tällä hetkellä PoPa pystyy viemään pelejä ja tekemään tilanteita. Viimeinen viimeistely on vielä hakusessa, joten siihen keskityttiin myös kenttätreeneissä.

Kun Sievi-palaute oli pureskeltu, pureuduimme TPK:n tyyliin.

Tuttuja juttuja on varmasti paljon huomennakin tulossa, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentajapari Kagan&Tuominen on tuonut turkulaisten peliin.

TPK:n ja PoPan peleissä on aina mukavasti tunnetta. Ja huomenna myös panosta. Siksi kannattaa saapua Samppalinnaan.

Ajatuksia lajista - oletko ajatteleva futsalista?

Kaikki uudet blogit alkavat ilmeisesti sillä, että bloggaaja perustelee, miksi hän bloggaa. Ajattelin olla yhtä mielikuvituksekas.

Futsal on osa päivittäistä elämääni. Siksi siitä riittää ajatuksia. Joskus ne on saatava paperille.

Suomalainen futsal on nuori ja kehittyvä laji. Ilman keskustelua ei tapahdu EoM:ää (eteenpäin menoa). Blogissani yritän osaltani ideoida, provosoida ja dokumentoida niitä asioita, jotka mielestäni edistävät suomalaista futsalia.

Eikä lisänäkyvyyskään ole koskaan futsalille pahitteeksi, olipa se kuinka marginaalista tahansa. Media se on tämäkin.

Päivitystahdista en anna lupauksia, koska tämä on vain harrastus lukuisten muiden joukossa. Aiheita futsalista riittää - nähtäväksi jää, kuinka paljon aikaa ja erityisesti energiaa raapustamiseen irtoaa.

Jos olet ajatteleva futsalista, pistä kommentteja ja ehdota aiheita!