UEFA-seikkailu osa 1/3

Hyvä reissu, katkera lopputulos. Suuri unelma paikasta Euroopan 16 parhaan joukkueen joukosta UEFA Futsal Cupin Elite Roundilla kariutui dramaattisesti pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Pisteet olisivat jatkoon riittäneet, maaliero ei.

Tällainen oli tiivistetysti GFT:n Belgian seikkailu. Tässä osassa kaksi ensimmäistä päivää.

Ti 29.9.

Kokoontuminen HKI-Vantaan lentokentällä klo 11.50. Lento lähti 13.50.

Brysselin kentältä bussikyyti Gosseliesiin, jossa joukkueet majoittuivat Best Western Hotelissa. Hotelli oli keskellä teollisuusaluetta, suurta CAT:in kaivuritehdasta vastapäätä.

Saavuimme hotellille noin 18.00. Majoituimme rauhassa ja kello 19.30oli määrä lähteä kello 20.00 alkaviin treeneihin.

Merkit järjestäjien yliolkaisesta suhtautumisesta muihin joukkueihin nähden olivat heti ilmassa. Bussimme saapui 20 minuuttia myöhässä, ja olimme hallilla vasta 20.15.

Saavuimme pelihallille, jossa kreikkalaiset vielä treenasivat. Ajoimme heidät pois kentältä, sillä vuoromme oli alkanut 20.00.

Samaan aikaan alkoi Technical Meeting hallin VIP-tiloissa. Siihen osallistuivat GFT:n edustajina joukkueenjohtaja Tommi Limnell ja tiedottaja Antti Lehtinen.

VIP-tilasta oli suora näköyhteys kentälle, joten emme harjoitelleet erikoistilanteita, kuten oli suunniteltu. Harjoituksissa haettiin tuntumaa pelialustaan, ja karistettiin matkan rasitukset jaloista. Erittäin vauhdikas treenisessio kesti tunnin ja 15 minuuttia.

Technical Meetingissä käytiin läpi turnauksen muodollisuudet ja päätettiin peliasujen värit jokaiseen otteluun. GFT sai turnauksen delegaatilta moitteet UEFA:n standardeja rikkovasta peliasusta. Seuran logo oli muutaman neliösentin liian iso (mitattiin viivoittimella). Eikä paidan takaosassa olisi saanut olla lainkaan mainosta. Tilaisuus oli osallistujien mukaan byrokraattinen ja puiseva eli tyypillistä UEFA:a.

Epäsuomalaiseen tapaan koko turnauksen ajan GFT:n puolia suoraan ja jämäkästi, mutta myös riittävän kohteliaasti, pitänyt Limnell kysyi delegaatilta, pitäsikö meidän lähteä viallisen peliasun takia takaisin kotiin. Saimme jäädä, mutta Elite Roundille pitäisi ostaa uudet asut. Tapiolan esikarsintaturnauksessa peliasu kelpasi ilman huomautuksia.

Treenien jälkeen hotellilla koimme seuraavan vastoinkäymisen. GFT oli Skövde AIK:n ja Athens'90:n jälkeen viimeinen ruokaileva joukkue. Kolme viimeistä pelaajaa ja muutama taustahenkilö jäivät kokonaan ilman ruokaa, koska se loppui kesken! Vasta koko joukkueen istumalakon ja joukkueenjohdon vakavan puhettelun jälkeen, hotellin keittiöön hälytettiin työvoima takaisin paikalle, ja loputkin nälkäiset saivat apetta lautasilleen.

Ke 30.9.

Yön yli nukuttuaan jojo Limnell pisti kitkerää palautetta spostilla turnauksen johtajalle ja UEFA:n delegaatille. Puutteet luvattiin hoitaa kuntoon.

Aamun treenin (11.30-12.30) pääpaino oli erikoistilanteissa sekä YV- ja AV-pelissä. Jälkikäteen ajatellen harjoituksen kesto ja intesiteetti olivat ehkä liian kovia. Illan Skövde-pelissä jalat eivät käyneet yhtä terävästi, mitä turnauksen kahdessa viimeisessä pelissä.

Lisäksi pelaajat valittivat energioiden vähyyttä. Lounas oli heti harjoituksen jälkeen, ja edellistä illasta oppinut keittiöhenkilökunta oli päättänyt ratkaista ruokaongelman säännöstelemällä apetta eikä tekemällä sitä lisää! Pelaajat saivat salaatin kylkeen pienen kauhallisen riisiä ja kalavartaan. Käsittämätöntä toimintaa, olihan kyseessä urheilijoiden tärkein tankkaushetki!

Illan pelistä tuli rutiinivoitto, vaikka päivä ei ollut optimaalinen. Lue raportti.



Jani Modig avaustreeneissä otteluhallissa.




Skövde-pelin jälkeen jäimme koko joukkueen voimin seuraamaan Action 21 - Athens'90 -ottelua. Yllätykseksemme Ateena hallitsi peliä varsinkin ensimmäisellä puoliajalle. Peliä seuraamalla lohkon asetelma kävi selväksi: GFT voisi lyödä molemmat kentällä olevat ryhmät, mutta se vaatii töitä. Mutta Skövdellä ei olisi mitään mahdollisuuksia voittaa yhtäkään matsia tai ottaa pistettäkään.

Peli päättyi Actionin voittoon, mikä selvensi asetelmia. Voitto viimeisestä pelistä Ateenaa vastaan varmistaisi kaikissa tapauksissa GFT:n jatkopaikan. Mutta voitto Actionista ei varmistaisi vielä mitään, vaan kaikki lohkon kolme parasta voisivat päätyä kuuteen pisteeseen.

Purnasin Skövde-pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa UEFA:n säännöistä. Esikarsintaturnauksessa saadut keltaiset olivat voimassa Main Roundilla eli peräti viisi GFT:n pelaajaa oli kortin päässä yhden ottelun pelikiellosta (Modig, Autio, Lind, Sihvola ja Henriksson). Lisäksi Autio pelasi loukkaantuneena. Häntä säästeltiin jo avausmatsissa, eikä hän pelannut kuin ensimmäisen puoliajan.

"Worst case scenarioksi" laskimme kovalla hinnalla (=loukkaantumisia+pelikieltoja) otetun voiton Actionista, joka söisi iskukyvyn Ateena-pelistä. Tappio viimeisessä matsissa olisi siis pahin yhtälö.

Paikallinen lehdistö piti meidän tapaan sääntöä käsittämättömänä. Turnauksen heikoimmaksi sijoitettu joukkue oli laitettu täysin eri lähtöviivalle muiden kanssa.

Pelin jälkeen saavuimme hotelille ennen keskiyötä. Hotelilla odotti säännöstelevällä kauhalla tarjoiltu illallinen. Tosin tällä kertaa saimme santsata, kun ruokaa todistetusti riitti kaikille.

Ruuan jälkeen kävimme johtoryhmän palaverin, jossa suunnittelimme seuraavan päivän. Kaikki piti tehdä vähän paremmin, jotta Action olisi voitettavissa. Päänvaivaa lisäsi ottelun myöhäinen alkamisaika (20.15).

Katso TV-kanava Telesambren tiivistelmä!

Telesambre televisio matsit

Telesambre -niminen TV-kanava televisio kaikki Charleroin UEFA Futsal Cup -turnauksen pelit. Telesambre 1 näyttää kotijoukkueen matsit (torstaina vs. GFT) ja Telesambre 2 muut. Myös illan Skövde - GFT -pelin.

En tiedä, löytääkö live-lähetyksiä netistä, mutta ainakin pelien koosteet tulevat kanavan sivuille.

Action!

Tervehdys Belgiasta. GFT saapui tiistaina Belgian Charleroihin, jossa alkaa UEFA Futsal Cupin Main Roundin kierros keskiviikkona.

GFT pääsi turnaukseen oman esikarsintaturnauksen voittajana. Muut joukkueet kotijoukkue Action 21, Skövde AIK (SWE) ja Athens'90 (GRE) aloittavat Euro-taipaleensa tästä tapahtumasta.

Turnauksen kaksi parasta joukkuetta jatkavat Euroopan 16 parhaan joukkoon Elite Roundille, joka on viimeinen porras ennen keväällä pelattavaa UEFA Futsal Cupin huipentavaa Final Four -turnausta.

GFT:n selkeänä tavoitteena on tehdä futsalhistoriaa ja päästä ensimmäisenä suomalaisena joukkueena Elite Roundille. Aikaisempi "Suomen ennätys" on Ilveksellä viiden vuoden takaa. Ilves saalisti vuonna 2004 kolme pistettä ja kolmannen sijan turnauksessa, jossa GFT:n isäntäjoukkue Action 21 oli myös mukana. Silloin Action 21 voitti tamperelaiset 8-0, mutta huonolle Ipa ei hävinnyt. Keväällä 2005 belgit juhlivat koko UEFA Futsal Cupin voittoa.

Ilveksen tähän astisen historian ainoa Euro-voitto tuli Inkaras Kaunasista lukemin 4-3. GFT:n huominen vastus Skövde AIK päihitti Ilveksen kaksi vuotta sitten Tshekissä lukemin 6-3.

Teemu Terho ja Jukka Lottonen hakevat nyt revanssia sekä Actionista että Skövdestä. Nykyään GFT:n paidassa pelaava kaksikko on edustanut Ilvestä seuran kaikissa kolmessa Euro-turnauksessa.

Mallikas matkapäivä

GFT:n matkapäivä sujui varsin mallikkaasti. Joukkue saapui majoituskylä Gosselies'iin alkuillasta, majoittui rauhassa ja harjoitteli vielä pelihallilla.

Erityisen tyytyväinen voin olla joukkueen reippaaseen ja keskittyneeseen treeniesitykseen sekä loistavaan yhteishenkeen. Pelaajat ovat erittäin sitoutuneita yhteisen unelman puolesta, eikä minkään anneta häiritä, kun joukkue ponnistelee sen saavuttamiseksi.

Pelihalli on sama, jossa Action 21 pelaa liigaottelunsa. Aikaisemmin Euro-ottelut on käyty suuremmalla areenalla, mutta nyt on tyytyminen noin reilut tuhat katsojaa vetävään pelipaikkaan. Halli on jo ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta täyttyessään varmasti erittäin tunnelmallinen. Katsojat pääsevät hyvin lähelle pelaajia kentän molemmilla sivuilla.

UEFAn järjestämässä Technical Meetingissä kerrottiin, että turnauksen ottelut televisioidaan. Yritän ottaa kanavan selville, jotta nettiasiantuntijat saavat ongittua mahdolliset striimit selville.

Keskiviikkona seuraava katsaus, toivottavasti oikean TV-kanavan kera!

Liiga jakautuu kahtia

Suomalaisen futsalin pääsarjatasolla - Futsal-Liigassa - on tulevalla kaudella joukkueita, joiden pelikausi kestää 4 kuukautta, ja joukkueita, joiden pelaajat pelaavat futsal-pelejä 10 kuukauden aikana.

Osalla liigajoukkueista pelit alkavat lokakuun loppupuolella futisviheriöiden käydessä talvilevolle. Heillä kausi todennäköisesti myös päättyy helmikuun puolessa välissä liigan kaksinkertaisen runkosarjan päättyessä.

Liigajoukkueista GFT ja Futsal MadMax aloittivat pelikautensa jo kuluvalla viikolla eli heinäkuun alussa.

Eivätkä pelit jää tähän. On käynnissä historiallinen murrosvaihe.

Suomalainen seurajoukkue aloittaa toista kertaa virallisen kilpailukautensa jo elokuussa, kun Espoon GFT isännöi UEFA Futsal Cupin kotiturnausta Tapiolassa.

Koska GFT:n tavoite on kova - turnausvoitto ja jatkopaikka - valmistautumisen on oltava niin hyvä kuin mahdollista.

GFT saa 25.7. historiallisen mahdollisuuden pelata kova kansainvälinen peli jo heinäkuussa, kun Pajulahdessa viikon verran leireilevä Venäjän Superliigan joukkue Mytischi haastaa treeniputkensa päätteeksi espoolaiset.

Mutta GFT ei ole ainoa kv.peleissä keskikesällä hikoileva Suomi-jengi. Myös Maxit kohtaa Mytischin, ja FC Johtajat matkaa Montenegroon opiskelijoiden EM-kisoihin, mistä hyötyy myös muutama liigaseura - erityisesti Ilves.

Jos kaikki suunnitelmat ja tavoitteet toteutuvat, GFT:n pelaajat ovat tahkonneet ennen liigakauden alkua kymmenkunta kv.peliä ja puolentusinaa kotimaan koitosta. Se vaatii UEFA Cupissa jatkopaikkaa ja ulkomailla pelattavia treenipelejä.

Viime kaudella GFT pelasi 26 ottelua (UEFAx3, Super Cupx1, Liigax22). Nyt päälle tulevat Futsal Cup, kotimaiset treenipelit, kv. treenipelit ja toivottavasti myös lisää UEFA Cupin matseja. Kokonaismäärä voi nousta jopa yli 40:n.

Kun huippupelaajien kakkuun lisätään kymmenkunta maaottelua (viime kaudella 12), pelimäärä ja kauden pituus kasvavat kovan kansainvälisen vertailun kestäväksi.

Kova pelirasitus ja kasvava treenimäärä asettavat vaatimuksia myös pelaajaringin laajuudelle. Tätä yritän myös GFT:ssä painottaa, kun rakennamme ensi kauden joukkuetta.

Kun GFT matsaa 40 kertaa tai yli, samaan aikaan Cupin väliin jättävällä ja niukasti treenipelejä vääntävällä liigajengillä, pelit jäävät 20:een tai jopa alle.

Mitä murroksesta sitten seuraa?

On jo nyt havaittavissa, että futsal-urallaan eteenpäin haluavat ja kv.peleihin seura- ja maajoukkuetasolla tähtäävät pelaajat alkavat hakeutua seuroihin, joissa nopeampi kehitys on mahdollista.

Epäilen, että jatkossa maajoukkuepelaajat tulevatkin yhä harvemmista seuroista. Jos pelaajalla on marraskuun alussa alla yksi liigapeli ja parin viikon treenijakso, kesäkuussa kautensa aloittaneeseen pelaajaan on helppo kallistua valinnan hetkellä.

Tasoerot liigassa kasvavat jatkossa. Se ei näy välttämättä yksittäisissä otteluissa ja rumina lukemina, koska liigajoukkueiden yleinen osaaminen on selvästi kehittynyt ja pelaajat ovat urheilullisempia. Mutta sarjakauden aikana hyvät erottuvat vähemmän hyvistä vääjäämättä. Pudotuspeleissä parhaiden kausi taas jatkuu kovilla matseilla, kun muut ovat jo futiksen parissa. Erot senkun kasvavat.

Miten kaikkien kautta pidennetään?

Vaikea kysymys. Esim. GFT:ssä pelaajia kutkuttaa useat kauden aikana pelattavat kv.pelit ja maaottelut. Vierailut Hakkarissa tai Vaasan kauppiksella ovat vähemmän hohdokkaita, kuin haaveet Actionin kaatamisesta Belgiassa. Kaikella kunnioituksella Loisketta ja Ruutupaitoja kohtaan.

On helpompi jättää futis ja keskittyä futsaliin, kun tiedossa on mielenkiintoisia kv.haasteita, uusia vastustajia ja mahdollisuus tehdä historiaa. Mutta kv.pelejä ei riitä kaikille.

Nyt käynnistyvä kahtiajako jatkuu useampia kausia, kunnes Futsal-Liigan vetovoima on kovempi kuin futiksen divareiden. Liigakautta on pidennettävä rohkeasti sekä liigan markkinointia ja viestintää parannettava dramaattisesti. Tuttuja paljon puituja juttuja, jotka toivottavasti joskus tehdään.

Mutta nykyistä hohdokkaampi liiga ei ole välttämättä ainoa ratkaisu... Jatkuu ensi numerossa.

Nastaa vaakamamboa

Futsalin pelikauden alkamisen kunniaksi myös tämän blogin päivitystauko on ohi. Jatkossa onkin tarkoitus seurata tiiviisti Espoon GFT:n valmistautumista UEFA Futsal Cupin ja liigakauden koitoksiin.

GFT:n. Niinpä. Tuli tehtyä henkilökohtaisesti erittäin iso päätös kauden jälkeen ja tartuttua uuteen äärimmäisen motivoivaan, mutta myös vaativaan haasteeseen.

PoPan jättäminen seitsemän vuoden jälkeen ei ollut todellakaan helppoa. Kun on itse ollut jättämässä seuran ensimmäisen ilmoittautumisen futsalin piirisarjaan ja ollut mukana rakentamassa joukkueen nousua Suomen huipulle asti, luopumispäätöksen teko oli jopa raastavaa.

Mutta ainakaan tällä hetkellä ratkaisu ei kaduta. Niin innostuneen vastaanoton olen Espoossa saanut.

Eilen konkretisoitui taas se, miksi futsal on niin nasta laji. GFT:n ja FC Johtajien välinen treenimatsi oli intohimoinen, intensiivinen ja mukaansa tempaava.

Kaikella kunnioituksella minulle leivän tuovaa lajia eli jalkapalloa kohtaan, kokemus pelistä futisjoukkueen vaihtopenkillä on kuin leppoisaa kesäillan valssia futsalin kiihkeään vaakamamboon verrattuna. Vaikka kyseessä oli vain treenipeli, matsin tuoma adrenaliinitaso lyhensi reilun parinsadan kilometrin kotimatkaa kummasti.

GFT voitti pelin 5-4. Pienestä kankeudesta huolimatta olen tyytyväinen joukkueeni esitykseen. Vaikka useimmilla pelaajilla oli takana hyvin raskas viikonloppu (esim. FC Hämeenlinnan kaverit tulivat matsiin melkein suoraan Tornion bussista), kaikkien esitys oli ilahduttavan energinen.

Erityismaininta pitää antaa 93-syntyneelle Rasmus Palmille, joka pelasi kovassa paikassa elämänsä ensimmäisen aikuisten futsal-pelin. ”Rasselta” miehekäs ja hieno esitys!

Kun myös tuomarit hoitivat leiviskänsä mainiosti, Leppävaarassa koettiin eilen hieno futsal-ilta. Ja eletään kuitenkin vasta heinäkuuta. EoM!

FC Johtajille voi povata heinäkuun loppupuolella Montenegrossa pelattavista opiskelijoiden EM-kilpailuista ihan kohtuullista menestystä. Joukkue oli Ilves-pelureiden johdolla kurinalainen ja aktiivinen. Kun pelaajilla alkaa olla mukavasti kokemusta myös kansainvälisistä matseista, kaverit eivät varmasti alennu kisaturisteiksi.

Niin ei tee myöskään GFT omissa koitoksissaan.

Drop out alkaa kahdeksan vuoden iässä!

kuva: www.noormarkunkoitto.fi

Sain tänään käsiini Satakunnan piirin pelaajatilastot. Poikapuolella kehitys on erittäin huolestuttava.

On karmea huomata, että drop out alkaa Satakunnassa kahdeksan vuoden iässä! Vuonna 2007 99-syntyneitä pelaajia oli satakuntalaisissa seuroissa 337, vuonna 2008 pelaajia oli 13 vähemmän.

Pelaajamäärä oli pudonnut kaikissa ikäluokissa 1988 syntyneiden ja 1999 syntyneiden välillä! Prosentteina pudotus oli -3,9 prosentista(-99 syntyneet) -31,9 prosenttiin (93 syntyneet).

Hei herätys seuraihmiset! Pelaajia tulee kyllä mukava massa sisään seuroihin, täällä Satakunnassakin. Mutta miksei heitä saada pidettyä lajin/lajien parissa?

Onko pelaajalla kynnys aloittaa harrastus taas keväällä, jos hän on tahkonnut koko talven salibandyä tai jääkiekkoa? Olisiko jalkapalloseuran kerran tai kaksi viikossa järjestämä futsal-toiminta pitänyt hänetkin lajin parissa?

Tai jatkaisiko 15-vuotias pelaaja harrastamista seurassa, jos hänelle tarjotaan toimintaa? Futikseen pieni seura ei enää teinipojille välttämättä saa ryhmää kasaan, mutta futsaliin helpommin. Kannattaisiko tätäkin miettiä?

Olisi mielenkiintoista nähdä drop out -vertailua sellaisten joukkueiden kesken, jotka ovat osallistuneet futsal-sarjoihin ja jotka eivät.

Pelit piristävät pimeää talvea. Minulla on vahva veikkaus siitä, kummissa pojat pysyvät paremmin mukana.

Meitä on jo 30 000!

"Futsal on kasvanut 6,9 prosenttia kaudesta 2007 – 2008, jolloin lajia harrastavia joukkueita oli 1 885. Tuoreen tilaston mukaan futsaljoukkueita on tällä hetkellä 2016 kappaletta, joka tarkoittaa pelaajamäärässä noin 30 000 pelaajaa.

Futsalin joukkuemäärä on kasvanut jo 11 vuoden ajan. Eniten futsaljoukkueita on Helsingin piirin (490), Turun piirin (286) ja Tampereen piirin (278) alueilla.

Suomen Palloliitto ei myy pelipasseja erikseen futsaliin ja jalkapalloon, vaan lajeja voi pelata samalla lisenssimaksulla. Futsalin pelaajamäärä perustuu tilastoituun joukkuemäärään, joka kerrotaan 15 pelaajalla.", kertoo Suomen Palloliiton tänään julkaisema tiedote.

Komea luku, jolla pitää olla painoarvoa. Toivottavasti muhkeaa lukua osataan hyödyntää myös Liiton markkinoinnissa ja viestinnässä. Käynnissä olevassa futsalin strategiatyössä sitä ainakin käytetään.

On haasteellista, ettei futsalilla ole omaa pelipassia. Aivan kenkäparin tarkkuudella pelaajamäärä jää siksi tietämättä. Mutta liiton käyttämä kerron (15/pelaajaa/joukkue) ei ole mielestäni ainakaan yläkanttiin.

Esimerkiksi PoPan liigajoukkueessa ja piirisarjaporukassa (PoPa/2) pelasi yhteensä 33 pelaajaa. Joissakin jengeissä pelaajamäärä on varmasti pienempi kuin 15, joissain isompi. Mutta keskiarvo liikkuu kauden aikana tuon luvun tienoilla, jossei ylikin.

Futsalin kehityspäivät 3.4. - 5.4. onnistuivat hienosti. Siitä kiitokset kaikille noin 80:lle mukana olleelle futsal-intoilijalle! Saimme aikaan paljon keskustelua, uusia kehitysideoita nousi esiin, ja mikä tärkeintä futsaltoimijat kautta maan näkivät konkreettisesti missä mennään. Palaan päivien antiin tarkemmin tässä blogissa kevään aikana.

Futsalin näkyvyys ja sen puute oli keskusteluissa jatkuvasti toistuva teema. 30 000 pelaajaa ja jatkuva roima kasvu ovat viestejä, joita kehtaa, saa ja pitää rummuttaa.

Naisten jalkapallon jatkuvasta kasvusta Palloliitto tiedotti 3.4. seuraavasti:

Naisten EURO2009 – juhlavuoteen päästään ilahduttavasta asemasta, kun pelaajamäärän kasvu oli edelleen erityisen voimakasta nais- ja tyttöjalkapallossa (+2,9 %). Päättyneellä kaudella ylitettiin jo 25 000 pelaajan rajapyykki. Jalkapallon pelaajamäärän kasvu on jatkunut yhtä mittaa vuodesta 1998 alkaen.

Pelaajamäärän kasvun tulevaisuuden haasteisiin kuuluu pienenevät ikäluokat. Jalkapallon harrastajamäärän kasvu on pystytty turvaamaan drop out – ilmiön, eli lajin parista poisjäävien, hidastamisella, joka on näkynyt etenkin miespelaajien kasvaneessa määrässä. Miehissä pelaajamäärä kasvoi 6,2 prosentilla, kun yli 20 000 miestä hankki päättyneellä kaudella pelipassin. Palloliiton seuraavaan nelivuotisstrategiaan kuuluukin drop out – ilmiön torjuminen yhdessä seurojen ja piirien kanssa. Palloliiton Visio 2020 tavoitteena on harrastajamäärän vuotuinen kasvattaminen viidellä prosentilla ja drop out – ilmiön pysäyttäminen.

Palloliitto pyrkii vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin harrastetarjontaa kehittämällä ja panostamalla vahvasti seurojen kehitystyöhön. Myös nais- ja tyttöjalkapallon valtavaa kasvupotentiaalia pyritään edelleen hyödyntämään tarjoamalla laadukasta toimintaa ja erilaisia pelivaihtoehtoja myös naisille ja tytöille koko maan alueella. Kuluvana vuonna toteutetaan EM2009 – seurakehityshanke, jossa on mukana 46 seuraa. Naisten EM-lopputurnauksella tuetaan pelaajakasvun kehitystä myös muilla tavoin.

Ilmainen vinkki. Drop outin ehkäisy ja futsalin potentiaalin hyödyntäminen. Yhtälö, jota kannattaa kokeilla, jos VISIO 2020 halutaan tavoittaa.

Tilannekatsaus kehityspäivien alla

Suomalainen futsalväki kokoontuu 4. huhtikuuta Helsinkiin lajin kehityspäiville. Kokous on merkittävä, sillä meillä kaikilla futsal-intoilijoilla on nyt todellinen mahdollisuus vaikuttaa.

Syksyllä järjestetään Suomen Palloliiton Liittokokous, joka käyttää ylintä valtaa suomalaisessa jalkapallossa ja futsalissa.

Liittokokous hyväksyy Suomen Palloliiton Toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille 2010 - 2012. Tähän suunnitelmaan kirjataan myös suomalaisen futsalin kehityssuunnat. Ja niiden valmisteluun sekä ennen kaikkea toteuttamiseen meidän pitää osallistua.

Edellinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2007-09 hyväksyttiin 22.10.2006. Futsal on jalkapallon varjossa varsin marginaalisesti esillä tässä 24-sivuisessa kirjassa, mutta seuraavat kohdat siitä löytyvät. Nämä kohdat ovat siis toimintavuosiksi 2007-09 kirjattuja suomalaisen futsaltoiminnan päätavoitteita.

1.1 Kansainvälinen menestys 2007-09 (sivu 10)

luku 3. Futsal-maajoukkueen toimintaedellytysten ja toiminnan kehittäminen 2007-09, jotta tavoite pääsystä EM-tai MM-lopputurnaukseen seuraavalla liittokokouskaudella toteutuu.

kommentti: mj-toiminta on kehittynyt, siitä ei kahta sanaa. Sen osoitti jo upeasti sujunut Portugalin EM-karsintaturnaus. Kuten kohdassa sanotaan, seuraava tavoite on lopputurnaukseen pääsy. Toivottavasti tämän kauden tulokset eivät sokaise - tyyliin kun kerran tuonne asti pääsivät näin vähillä resursseilla, eivät ne paljon mitään lisää tarvitse, että arvokisapaikka tulee...Nyt on panostusten aika, kun pohja alkaa olla kunnossa.

1.1.1.1. A-maajoukkueet ja nuorten maajoukkueet (sivu 11)

Futsal-maajoukkue
- päätavoite on kehittää maajoukkueen menestysedellytyksiä ja toimintaa, jotta seuraavalla liittokokouskaudella Suomella on hyvät mahdollisuudet päästä EM- tai MM-lopputurnaukseen. Liittokokouskaudella aloitetaan tukimaajoukkueen toiminta.

Kommentti: tukimaajoukkuetoimintaa ei ole vielä aloitettu, mutta liittokokouskausi on kesken, joten tämäkin tavoite ehtii toivottavasti täyttyä.

3. Päätulostavoitteita tukeva muu toiminta (sivu 20)

Väliotsikko Futsal

- Futsalin kilpailukautta pidennetään siten, että se tukee ympärivuotista (365) kilpailukalenteria. Tavoitteena on, että kaudella 2009-10 futsal-liigan ja -ykkösen kausi alkaa lokakuun puolessa välissä ja päättyy maaliskuun puolessa välissä.

kommentti: Ihan päivälleen tähän ei päästy, mutta lähelle kuitenkin.

- Futsal-liigan ja -ykkösen sarjalisenssijärjestelmää kehitetään järjestelmällisesti eteenpäin seurojen toiminnan tukemiseksi. Ensimmäisen versio valmistuu syksyllä 2006.

kommentti: lisenssijärjestelmää ei ole. Selvä puute, koska vaatimustasoa seuratoimintaa kohtaan pitää nostaa. Muuten liiton sarjojen uskottavuus, näkyvyys ja urheilullisuus eivät parane, minkä kuitenkin pitää olla ykköstavoitteita.

- Futsal Cupin (miehet ja naiset) asema vakiinnutetaan futsal-kalenterissa ja joukkuemääriä pyritään kasvattamaan nykyisestä. Kaudella 2009-10 miesten cupissa on tavoitteena 100 joukkuetta ja naisten cupissa 30 joukkuetta. Futsal cupin lopputurnauksesta kehitetään koko futsal-kauden päätöstilaisuus.

kommentti: Pudotuspeleistä on kehitetty futsal-kauden päätöstilaisuus, mikä on paljon järkevämpää. Ei olisi mitään mieltä, että runkosarjan jälkeen pelinsä lopettanut cup-finalisti joutuisi puolitoista kuukautta myöhemmin keräämään pelaajat futiskentiltä kauden "huipennukseen". Nyt kauden huipentavat joukkueet, joissa on toiminta vain tiivistyy loppua kohti. Cupin ympärille on mahdollisuus rakentaa hieno välihuipennus ja yleisötapahtuma kauden ollessa kiivaimmillaan. Sitä ilmeisesti yritetään jo ensi joulukuussa. Saapa nähdä, miten kalenterimuutos vaikuttaa osallistujamääriin. Toivottavasti positiivisesti.

- Futsalin näkyvyyttä pyritään kasvattamaan mm. pyrkimällä viemään Futsal-liigaa Urheilukanavalle viimeistään kaudella 2007-08 sekä lisäämällä futsalin näkyvyyttä Palloliiton omissa viestimissä (netti, Football Magazine, Futari).

kommentti: Liiga ei näy Urkalla. Futsal.fi perustettiin juuri edellisen liittokokouksen aikoihin. Palloliitto.fissä uutisointi on viime aikoina lisääntynyt. Liiton lehdissä on välillä vain Loton mainos, joskus jotain muutakin pientä. Muu medianäkyvyys aivan liian vähäistä edelleen, jopa maajoukkueen kohdalla. Muutamat liigaseurat ovat sentään tehneet nettilähetyksiä peleistään, mikä on EoM:ää.

- Luodaan futsal-verkosto vuoden 2007 syksyyn mennessä, johon kuuluvat mm. piirien futsal-valiokunnat/työryhmät sekä seurojen futsal-vastaavat.

kommentti: mitään virallista verkostoa ei ole olemassa

- Piirejä ja seuroja tuetaan futsalin aseman vahvistamisessa tarjoamalla mm. futsalin markkinointi-/valmentajakursseja.

kommentti: koutseille on kursseja, markkinointimiehille ei.

- Futsalin saaminen mukaan koululiikuntaan otetaan futsalin painopistealueeksi kehittämällä opettajille jaettavaa materiaalia sekä tiivistämällä yhteistyötä Kaikki Pelaa -nuorisotoiminnon ja piirien kanssa. Tavoitteena on, että vuodesta 2007 alkaen opettajille voidaan vuosittain jakaa opetusmateriaalin lisäksi futsal-palloja.

kommentti: aivan liian vähäistä futsalin vieminen kouluihin on edelleen. Mitään isompaa valtakunnallista Futsal Kouluihin! -hanketta ei ole käynnissä.

- Futsalin olosuhteita kehitetään lähiliikuntapaikkaprojektien avulla.

kommentti: lähiliikuntapaikkoja on noussut kylään kuin kylään. Kai niillä futsalmaisia pelejäkin vedetään.

Edellä mainittujen kohtien lisäksi futsal on esillä julkaisussa mm. olosuhde- ja harrastepykälissä.

Eli tällaisia tavoitteita suomalaisella futsalilla on ollut vuoden 2007 alusta ja on ensi syksyyn asti.

Yhtäköyttä

- On ensisijaisen tärkeää, että suomalaiset futsal-ihmiset pitävät yhtä. Teidän täytyy vetää samaa köyttä, taistella ja tehdä töitä lajin eteen. Sitä ei kukaan tule tekemään teidän puolestanne, Petr Fóusek patisti suomalaista futsal-väkeä Espoon UEFA Futsal Cup -turnauksessa.

Toivottavasti 4. huhtikuuta pidettävillä Futsalin kehityspäivillä on mahdollisimman monella laji-ihmisellä ajatuksia, miten yllämainitut ja tulevat uudet tavoitteet täytetään seuraavalla liittokokouskaudella. Yksittäisistä tuomaroinneista tai hukatuista maalitilanteista tilaisuudessa on turha vääntää. Nyt on aika hypätä eteenpäin.

Peli alkaa rutiineista

Porin Palloilijoiden futsalin liigajoukkueen runkopelaajien joukkoon viime kaudella noussut Jarno Haanpää (kuvassa) koosti liigan runkosarjan päätteeksi kymmenensivuisen analyysiin PoPan kauden futsal-peleistä.

Haanpää oli tutkinut jokaisen ottelun tilannetta aina viiden (5) peliminuutin välein ja tehnyt näistä omat analyysinsä. Hieno tutkimus, josta on ollut jo nyt paljon iloa. Pruju tuo myös oman mukavan lisänsä, kun pistämme valmennustiimin kanssa päättyneen kauden kirjoihin, kansiin ja arkistoon.

Nostan esiin Tutkija-Haanpään teoksesta seuraavat huomiot:

- PoPa ei hävinnyt vieraspeleissä kertaakaan ottelun viimeistä kymmentä minuuttia. (11 peliä, mukana play-off).
- PoPa hävisi koko kaudella vain yhden kerran ottelun ensimmäisen viiden minuutin jakson (21 peliä, mukana play-off).

Molemmat tutkimustulokset luonnollisesti lämmittävät valmentajan mieltä.

Käytännössä kaikki futsal-ottelut ratkeavat välillä 30-40 peliminuuttia, joten voidaan todeta, että nyky-PoPa osaa pelata nuo minuutit kypsästi, virheettömästi ja rikkeettömästi - vieraissa. Kotisaldo ei ole aivan yhtä hyvä.

Joka tapauksessa viimeinen kymppi vaatii pelaajilta taktista kypsyyttä, viileyttä, kestävyyttä ja onnistuneita kokemuksia vastaavista aikaisemmista tilanteista.

Kun pelaajat tietävät teoriatasolla, miten tulee pelata, ja saavat tästä onnistumisia käytännössä, syntyy käyttöteoriaa - tiedon ja kokemuksen yhdistelmä, joka mahdollistaa kehityksen.

Ottelujen tulosten kannalta viimeinen kymppi on aivan elintärkeä, joten on ilmiselvää, että joukkueiden tulisi panostaa näihin hetkiin valmistautumisessa sekä omassa harjoittelussa että vastustajan vakoilussa.

PoPan vahvat otteluiden alut selittyvät ainakin osin huolellisella valmistautumisella ja alkulämmittelyllä. Mutta en tarkoita nyt sitä, että PoPan pelaajilla on nivuset tai pohkeet notkeampia kuin vastustajilla otteluiden avausminuuttien aikana.

Palaveri jo perjantaina

Minua on pyydetty kirjoittamaan futsaljoukkueen tausta- ja kulissitapahtumista, joten seuraavassa kuvaan, millaiset PoPan rutiinit ovat pelin alla.

Liigapelit olivat viime kaudella pääsääntöisesti lauantaisin. PoPa on viettänyt perjantai-illat jo useamman talven ajan urheilutalolla, sillä vakiovuoromme on niinkin hauska kuin 21.00-22.15. Viikon muut urheitalo-treenit (ma ja ke) ovat mukavammin 16.30-18.30, mistä kiitokset Porin vapaa-aikavirastolle.

Perjantaisen treenin kokoontumisaika oli kello 20.00. Yleensä katsoimme videolta edellisen pelin maalit ja olennaisimmat tilanteet oman pelitapamme kannalta. Seuraavalla kaavalla: onnistumisia alkuun, epäonnistumiset väliin ja onnistumiset loppuun.

Liian pitkää pätkää ei voi näyttää, jotta asiat menevät jakeluun. Eikä "isoja" asioita ja pieniä yksityiskohtia välttämättä kannata rinnastaa. Silloin keskittyminen saattaa taas mennä epäolennaisuuksiin.

Edellisen pureskelun jälkeen julkistettiin seuraavan päivän kokoonpano ja ketjut sekä käytiin läpi olennaisimmat taktiset asiat omasta pelistä. Loppuksi vielä käytiin vastustaja läpi videolla tai paperilla, taas tiivistetysti - vahvuudet ja heikkoudet.

Jatkuva vuorovaikutus oli kaikissa kauden palavereissa tärkeä teema. Pyrin kysymään aina lähes kaikilta pelaajilta ainakin jotakin omasta pelistä tai tulevasta vastustajasta. Loppukaudella ei oikeastaan tarvinnut enää edes kysellä, koska vilkasta keskustelua syntyi muutenkin.

Kello 20.45 palaveri oli ohi ja pelaajat siirtyivät pukutiloihin. Kentälle kello 21.00. Treenistä noin 30 minuuttia oli pallollista lämmmittelyä, syöttämistä ja ehkä muutama terävä kaksinkamppailu.
Seuraavaan varttiin ympättiin jokin taktinen asia, yleensä hyökkäyspelillinen. Seuraava kymppi oli yleensä yv-peliä, ja loppuun vielä yksi kymppi erikoistilanteita. Edellä on vain perusrunko. Painotukset vaihtuivat aina viikoittain joukkueen kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta treenien virallinen osuus oli ohi yleensä noin 22.05.

Tavoitteena täydellinen keskittyminen

"Urheilijan henkisen vireystilan kannalta on tärkeää, että lämmittelystä tulee rutiini, joka valmistaa häntä tulevaan suoritukseen.", kirjoitetaan "Laatua käytännön valmennukseen" -teoksessa (2008, VK-kustannus, Lampinen ja Forsman).

Tässä virkkeessä on mielestäni oleellinen. PoPan pelaajien aivan otteluiden alla tekemät toimet ovat hiotuneet nyky-muotoonsa viimeisen kolmen kauden ajan. Päävalmentaja Jouni Pihlaja toi kaudellaan oman konseptin alkuverryttelyyn, jonka pohjalle nykyinen paketti on tarkentunut ja rakentunut.

PoPan alkulämmön avainasiat:

1. Aikataulun runko on AINA sama.
2. Jokaisen pelaajan yksilölliset tarpeet huomioidaan.
3. Ilmapiiri on kiireetön ja keskittynyt.

PoPan kokoontuminen on aina 1,5 tuntia ennen kotiottelua. Vastaavasti vieraspeleihin pyritään saapumaan 1,5 ennen ottelun alkua. Viime kaudella matka-aikataulut pitivät lähes minuutilleen, siitä isot kiitokset kuskillemme Veijolle.

Muutamat pelaajat tulivat paikalle jo kokoontumisaikaa ennen. Heillä on omat, aikaa vievät, rituaalinsa, kuten nilkan teippaus, selän hieronta, parketin moppaus tms. Pääasia on, että jokainen saa tehdä omat juttunsa, omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Ottelupalaveri on tuntia ennen h-hetkeä. Ennen palaverin alkua pelaajat ovat pukeneet pelikamat, hoitaneet teippaukset ynnä muut lihashuollot kuntoon ja käyneet mahdollisuuksien mukaan pelikentällä pallottelemassa.

Palaveri kestää 10-14 minuuttia. Rakenne on seuraava: kokoonpano, avainasiat eli teemat, puol.peli (samalla sivutaan vastustajaa) ja hyökkäypeli (samalla sivutaan vastustajaa). Lopuksi pelaajat kertaavat vielä keskenään erikoistilanteet.

Kentällä alkulämmön kaava on aina sama. Joukkue aloittaa yhteisen juoksun noin 40 minuuttia ennen peliä. Juoksu kestää reilu 5 minuuttia, minkä päälle venyttely. Kaikki vennailevat omatoimisesti, ei ohjattuna.

Seuraavana on pallollinen vaihe kolmen miehen ryhmissä. Ensin kuljetukset, sitten syötöt. Kapteeni vetää. Valmentajat keskittyvät vastustajan tarkkailuun ja omien pelaajien vireen aistimiseen.

Lopuksi laukaukset, kiertoharjoite ja lyhyt peli (1 x 2min). Näissä vaiheissa maalivahti tulee mukaan. Tähän asti hänellä oli omat juttunsa. Jos maalivahteja oli vain yksi kokoonpanossa (Ojanperä), alkulämmössä oli silti mukana toinen (Kaisla tai Bohm), koska yhdellä lämpöjä ei voi vetää.

Alkulämmittelyssä on olennaista, ettei pelaajan tarvitse miettiä mitä tulee seuraavaksi. Suoritus tulee puhtaasti ja luonnostaan, kun sama kaava on toistettu kymmeniä kertoja aikaisemmin. Näin pelaaja saa rauhassa hakea optimaalisen henkisen tilan ja latauksen, jotta hän on täysin valmis kun pilli viheltää.

PoPan valmentajat eivät puutu alkulämmittelyyn muuta kuin ääritapauksissa. Näin puuttuminen säilyttää myös tehonsa. Pelaajat tietävät, että nyt pitää petrata, kun tuokin mouhoaa.

Pienen pelin jälkeen on vuorossa parin minuutin omatoiminen osio. Ne ovat pelaajan henkisen latauksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Lähes kaikilla kokeneilla pelaajilla on omat rituaalinsa, jotka on vain päästävä toteuttamaan, jotta oikea fiilis löytyy. PoPan valmistautumisessa omatoimiset osiot on alkulämpöjen alussa ja lopussa.

Aivan ottelun alla pukuhuoneessa kerrataan vielä muutama avainasia omasta pelistä ja vastustajasta. Ja nostatetaan henkeä.

Pelaajista Reinikka nousee ylös toiseksi viimeisenä ja kun hän nousee, Laurila alkaa laittaa säärisuojia. Reinikka puolestaan nousee vasta, kun tuomarit viheltävät. Muut odottavat tässä vaiheessa jo ringissä ja hoputtavat ensin "Jakkea" ja sitten Laurilaa: "Nonni Tipu!".

Yleensä tuomari hakkaa jo tässä vaiheessa oveen. Laurila ponnahtaa rinkiin ja J. Raivio aloittaa alkupuheet. Pienet raumalaiset kevennykset ja lasku: 1, 2, 3,: "Hurrrrrraaaaa...." Peli voi alkaa.

Pudotuspeleillä hyvä jälkimaku

Futsal-liigan mitalit on nyt jaettu ja samalla päättyy Futsalblogin "play-off -hiljaisuus."

Vaikka PoPan kaulaan ripustettiin "vain" pronssia, pudotuspelit jättivät positiivisen kokemuksen.

Parin viikonlopun aikana pelattiin yhteensä seitsemän kovaa peliä ja kaksi jatko-ottelua päälle.

Pelit kiinnostivat kohtuullisen hyvin katsojia, mutta koko potentiaalia ei vieläkään pystytty täysin hyödyntämään. Eniten harmittaa TV-kameroiden puuttuminen kiihkeistä ja viihdyttävistä peleistä.

Pudotuspelien pelimuotoa, kahden pelin sarja + mahdollinen jatko-ottelu ja rankkarit, on moitittu varsin paljon. Sitä on pidetty keinotekoisena ja sekavana.

Käytännössä pelimuoto toimi mielestäni kohtalaisesti. Säännöt olivat kaikkien tiedossa ja ne oli muokattu lopulliseen muotoonsa liigajoukkueiden aloitteesta. Liigajoukkueethan vierastivat mahdollisia arkiotteluja pudotuspeleissä, joten pelitapaa muutettiin alkuperäisen päätöksen jälkeen.

Paras kolmesta -pelitapa olisi joka tapauksessa selkeämpi ja urheilullisempi malli. Toivottavasti se on käytössä jo ensi kauden pudotuspeleissä. Itse aion ainakin asian eteen tehdä töitä.

Ensi kaudella ei pelata arvokisakarsintoja, mikä helpottaa hieman ottelukalenterin tekoa. Toki maajoukkueella on toimintaa, mutta aikataulujen suunnittelussa on nyt mahdollisuus huomioida paremmin myös Futsal-Liigan etu.

Suomen futsalmaajoukkue lähtee viikon kuluttua Portugaliin EM-esikarsintoihin. Jouni Pihlaja on valinnut miehistön viimeistelyleirille. Pelaajia on listalla 17. Heistä 14 pelasi pudotuspeleissä.

Jos futsalkausi olisi loppunut runkosarjaan, maajoukkuemiehet olisivat olleet Israelin EM-esikarsinnan jälkeen kuukauden ilman seuratoimintaa ennen kauden pääturnausta.

Nyt pelaajilla on alla kovia pelejä, onnistumisen tunteita ja huolellista harjoittelua. Liigan loppuhuipennuksen päälle on hyvä rakentaa taisteleva ja toimiva maajoukkue. Haaste kasvaa koko ajan, mutta Suomi-futsalilla on nyt palava draivi. Antaa mennä vaan Suomi!

Tilastot kuntoon

PoPan lauantaina VALO:sta ottama 15-0 -voitto on suurin yksilohkoisen Futsal-Liigan historiassa.

Lisäksi se on luonnollisesti suurilukuisin liigajoukkueen pelaama nollapeli.

Futsal-Liigaa on pelattu yhdessä lohkossa kaudesta 2002-03.

Liigan historia tuntee useita 13 maalin erolla päättyneitä otteluja.

Kaudella 2004-05 kaikki 16 peliään hävinnyt Porvoon Akilles kärsi alemmassa loppusarjassa rumia tappiota (mm. 29.1.05 KaaPo-Akilles 19-6 ja 6.1.2005 Akilles-Loiske 2-15).

KaaPon mättämät 19 maalia on vuoden 2002 jälkeisen liigan edelleen voimassa oleva yhden ottelun maaliennätys.

Edellinen suurin nollapeli oli 6.1.2007 pelattu TP-Kaarle - VALO, joka päättyi 13-0.

VALO-voitto on luonnollisesti PoPan liigahistorian suurin. Silti se vain sivuaa yhden ottelun maaliennätystä, sillä PoPan edellinen ennätys oli avausliigakaudella 27.11.2005 pelattu PoPa-Ruutupaidat, joka päättyi 15-6.

Tuosta ottelusta on peräisin myös Porin Palloilijoiden liigahistorian yhden ottelun piste-ennätys. Jefferson Pires kuritti Ruutupaitoja tehoilla 5+2=7.

PoPan futsalhistorian kaikkien aikojen suurimmat voitot ovat lähes ensimmäisistä futsalpeleistä, joita Sinimyrsky on pelannut.

Avauskaudellaan 2002-03 Satakunnan piirin piirisarjassa PoPa nuiji Pihlavan TU:n ja FC Rauma/2:sen molemmat luvuin 22-3.

Futsal-Ykkösen ainoalla kaudella 2004-05 suurimmaksi voitoksi jäi 13-1 -hassuttelu Mäntän Valosta, kuinkas muuten. Ottelusta on netin kätköissä myös videomateriaalia.

Edellä mainitut ennätykset kaivoin netin kätköistä. Futsal-Liigan ennätyksiä ei löydy mistään koottuina ja listattuina, mikä on selvä puute.

Mainion maraton-taulukon www.futsal.fi -sivusto sentään tarjoaa.

PoPa nousi lauantaisella VALO-voitolla juuri vantaalaisten ohi historian tilaston sijalle 12. Jos runkosarjan loppu osuisi aivan nappiin, PoPalla on mahdollisuus kivuta vielä peräti kolmen seuran ohi sijalle 9.

Seuratilastot ja seuraennätykset ovat suhteellisen helppoja listata, koska tulokset ja sarjataulukot ovat sähköisessä muodossa.

Pelaajatilastojen kanssa on hankalampaa. On suuri puute ja epäkohta, ettei liigapelaajien kaikkien aikojen ottelumääriä ja pistetilastoja ole missään.

Palloliitto kyllä kysyy valmentajakoulutukseen hakeutuvilta pelaajilta, kuinka monta ottelua nämä ovat pelanneet liiton sarjatasoilla. Silti liitto ei pysty tarjoamaan tätä tietoa!

Olen antanut itselleni kertoa, että Futsal-Liigan pöytäkirjat ovat jossakin Urheilukadun uumenissa.

Ehdotan, että työttömälle työnhakijalle annetaan tästä projekti. Kaikki pöytäkirjat sähköiseen muotoon ja tilastot kuntoon!

Työhön Kutsun - projektin kautta luulisi sopivan henkilön löytyvän. Jos ei Helsingin seudulta, niin vaikka sitten jonkin syrjäisemmän piiritoimiston kulmilta. Kyllä mapit Matkahuollossa kulkevat.

Saunan lauteilta

Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa teille arvoisat futsalin ystävät Suomen Palloliiton päätöksentekoprosessista.

Kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa meidän kaikkien arkielämään, mutta silti se on aivan liian monille vierasta.

Epäilen, että Palloliiton saunaseurat ja löylynlyöjät ovat futaajille ja futsalisteille vielä oudompia kuin kaupunkien ja kuntien pamput. Puheenjohtaja Pekka Hämäläisen valtaosa tunnistanee, mutta koko koneistoa monikaan ei ole hahmottanut.

Koneisto alhaalta ylös

Suomen Palloliitolla on 12 valiokuntaa, jotka ovat omien alojensa asiantuntijaelimiä ja päätöksentekijöitä.

Valiokunnan nimittää liittohallitus Palloliiton piirien sille esittämistä henkilöistä liittokokouskaudeksi eli kolmeksi vuodeksi.

Esimerkiksi minut on valittu Satakunnan piirin futsalvaliokuntaan Porin Palloilijoiden aloitteesta ja Suomen Palloliiton futsalvaliokuntaan Satakunnan piirin esityksestä.

Nykyinen Palloliiton futsalvaliokunta aloitti 2007 ja toimikausi päättyy 2009. Valiokunnan puheenjohtaja tulee liittohallituksesta.

Valiokunnan esityslistan kokoaa ja asiat esittelee futsal-asiantuntija Matti Villgren, joka on siis Palloliiton työntekijä.

Me, yhdeksän valiokunnan jäsentä, olemme piirien valitsemia luottamushenkilöitä ja teemme päätökset.

Valtaosa futsalvaliokunnan tekemistä päätöksistä menevät suoraan käytäntöön. "Isommat asiat", kuten sarjajärjestelmien muutokset menevät liittohallituksen käsiteltäviksi.

Esimerkiksi viime keväänä futsalvaliokunta esitti liittohallitukselle, että kaudella 2008-09 Futsal-Liigassa pelataan pudotuspelit. Hallitus päätti hyväksyä esityksen.

Liittohallituksen puheenjohtajana toimii Pekka Hämäläinen ja siinä istuu 11 jäsentä, myös futsalvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Hahl.

Liittohallitus vastaa Palloliiton hallinnosta yhdessä pääsihteerin ja toimiston muun henkilökunnan kanssa.

Liiton ylintä päätösvaltaa käyttävät liittokokous ja liittokokousten välisenä aikana liittovaltuusto.

Seuraava liittokokous on tänä vuonna ja siellä tullaan valitsemaan myös uusi liittohallituksen puheenjohtaja. Erilaisista lähteistä on jo nyt voitu lukea, miten Pekka Hämäläiselle haetaan kuumeisesti seuraajaa.

Suomalaisen futsalin asialla

Keitä futsalvaliokuntaan tulee valituksi, on siis pitkälle kiinni
piirien kannoista. Piirit haluavat valiokuntapaikkoja, joten hyviä ehdokkaita viedään eteenpäin.

Kaikki seurat tai edes piirit eivät saa edustajaa valiokuntaan, mutta tämä tuskin estää asioiden esiin tuomista valiokunnan jäsenten, liiton futsal-asiantuntijan tai piirien kilpailupäälliköiden kautta.

Yhdelläkään piirillä ei ole enempää kuin yksi edustaja nykyisessä futsalvaliokunnassa. Liiton sarjoissa pelaavien joukkueiden kotipiireistä ainoastaan Pohjois-Suomi on ilman omaa edustajaa nykyvaliokunnassa.

Futsalvaliokunnassa on varmasti enemmän varsinaisessa toiminnassa
aktiivisesti mukana olevia henkilöitä mitä muissa valiokunnissa.

Miksei valiokunta tee mitään? angry:center:angry

Itse valiokuntatyö on aktiivista, välillä jopa hektistä. Kokouksia on enemmän kuin monilla muilla valiokunnilla, ja sähköpostikirjeenvaihto on perinteisesti vilkasta.

Omien päivätöiden ja harrastustoiminnan ohella tehty valiokuntatyö on haastavaa.

Kokoonnuimme viimeksi toissapäivänä tiistaina liiton toimistolla. Taitoin noin 500 kilometrin päivätaipaleen polkupyörällä, linja-autolla ja jalan. Matkoihin kului yhteensä yhdeksän tuntia, kokouksessa vierähti 3,5 tuntia.

Koska läheskään kaikkia asioita ei ehditty käsitellä kunnolla, asioiden setvimistä on jatkettu sähköpostin välityksellä.

Kahdessa vuorokaudessa on inboksiin kilahtanut parikymmentä valiokuntaviestiä ja perinteiseen tapaan pitkiä sekä perusteellisia. Tulostettuna paketti olisi yhtä monta liuskaa, mitä viestejä on tullut.

- Miksei se valiokunta tee yhtään mitään? on edelleen yleisin kysymys, mikä minulle valiokuntatyöstä esitetään.

Vastaan yleensä, että kyllä tekee ja pirusti päätösten eteen tekeekin. Mutta päätökset on tehtävä taloudellisten ja toiminnallisten resurssien puitteista. Nykybudjetilla ja yhdellä päätöksiä toimeenpanevalla työntekijällä ei EoM voi olla kovin hurjaa.

Paljon puhuttaneita päätöksiä

Valiokunta pyrkii tekemään päätökset yksimielisesti, aina tämä ei
tietenkään ole mahdollista. Kaikkien jäsenten tahto, eikä varsinkaan
kaikkien seurojen tahto, ei toteudu.

Mutta valiokunta pyrkii tekemään linjauksia ja päätöksiä, jotka ovat
suomalaisen futsalin parhaaksi. Ja on suomalaisen futsalin etu, että valiokunnassamme on erittäin paljon lajitietoa, -taitoa ja -kokemusta.

Itse olen moniin muihin jäseniin verrattuna täysi keltanokka, joten valiokuntatyön kautta olen saanut valtavasti futsal-oppia.

Omaa työtään helpottamaan valiokunta teki 2005 viisivuotissuunnitelman, jota on ajan tarpeen mukaan myös päivitetty. Seuraava isompi päivitys on juuri aloitettu, mutta palaan siihen tuonempana.

Liigan pudotuspelit ja kaksilohkoinen Ykkönen ovat valiokunnan esityksestä tehtyjä päätöksiä, jotka ovat viime aikoina eniten puhuttaneet futsal-kansaa, sekä puolesta että vastaan.

Kaksilohkoiseen ykköseen päätettiin siirtyä pitkän keskustelun jälkeen jo keväällä 2007 (ei siis viime keväänä, kuten monet virheellisesti luulevat!) ja päätös kerrottiin seuroille
ja piireille yhtä kautta ennen kuin muutos astui voimaan.

Kenellekään ei siis olisi pitänyt tulla yllätyksenä, millaista Ykköstä kaudella 2008-09 pelataan.

Kolmessa lohkossa pelaaminen aiheutti monia ongelmia varsinkin
liigakarsinnan pelaamisen osalta.

Karsintasysteemiä muutettiinkin moneen kertaan, osa muutoksista
johtui liigan joukkuemäärän vähentämisestä kauden 2005-06 jälkeen.

Valiokunta joutui tekemään Ykkösen osalta myös ihmeellisiksi leimattuja kompromisseja, esim. kaudella 2006-07 kaikissa ykkösen lohkoissa oli eri määrä joukkueita (7, 8, 9).

Kaksilohkoisuuden myötä joukkuemäärä kompromisseista haluttiin päästä eroon.

Ykkösen lohkojako herätti keskustelua keväällä.

Suurin osa seuroista hyväksyi lohkojaon ja piti sitä tasapuolisena.

B-lohkon otteluissa ainoastaan FTK:n vieraspelivahvuus on puhuttanut, joukkue on tosin pelannut kotiotteluissaankin 1+7:llä, eli varsin pienellä materiaalilla. B-lohkon pelillinen taso ja tasaisuus on myös saanut sarjaan osallistuneilta seuroilta kiitosta.

A-lohkossa "ongelmajoukkueita" on ollut muutama enemmän. Osalla etelän joukkueilla on ollut vaikeuksia tehdä "pohjoisen reissu" Pohjanmaalle iskukykyisellä miehistöllä.

Suurin osa Ykkösen seuroista on kuitenkin ollut toimintaan sitoutuvia ja siihen tarpeeksi panostavia.

Kauden 2007-08 jälkeen ykkösestä luopuneiden joukkueiden (POHU/MHP ja Lynx) tilalle nousseet täydennysjoukkueet (PJK ja WFT) ovat osoittautuneet ykkösen arvoisiksi.

Ainoa Ykkösestä kesken kauden luopunut joukkue (Spartak) ei jättänyt
leikkiä kesken taloudellisten vaan aivan muiden syiden takia.

Jotakin Ykkösen "vetovoimasta" kertoo se, että pienestä Satakunnan Kakkosesta (kuusi joukkuetta) puolet asetti tavoitteekseen nousun sarjatasoa ylemmäs.

Valiokunta on linjannut, että ykkösen pitää toimia tasonmittauksena liigaan, eikä se voi toimia vain piirinsarjojen jatkeena.

Vaihtuvuus ykkösessä on ollut suurta, mutta viime vuosina poikkeuksetta nousijat ovat olleet vaikeuksissa. Tämä kertonee myös sarjan tason noususta. Kustannuksia kaksilohkoisen ykkösen pelaamiseen tuskin voidaan pitää kohtuuttomina, vaikka ne ovatkin
kolmilohkoista sarjaa suuremmat kasvavien pelimäärien ja etäisyyksien takia.

Valiokunnan jäsenet keskustelevat myös sellaisten seurojen
edustajien kanssa, jotka "eivät ole valiokunnassa". Futsal-piirit ovat kuitenkin aika pienet. Minullekin tulee jonkun verran yhteydenottoja, Satakunnan lisäksi erityisesti Uudenmaan, Tampereen ja Turun alueen seuroilta.

Olen aina vienyt nämä aloitteet/palautteet valiokuntaan, jotka olen kentältä saanut.

Lisäksi futsal-asiantuntijan kautta lähetyt terveiset tulevat varmasti valiokunnan tietoon. Joka kauden päätteeksi
futsal-asiantuntija on lähettänyt seuroille palautekyselyn, jonka vastauksia on tarkasteltu valiokunnan kokouksissa.

Vaikka valiokunta ei voi sitoa käsiään "kansanäänestyksiin", kuuntelemme kenttää tarkalla korvalla. Liigaan kuluvaksi kaudeksi tehty uudistus (pudotuspelit mukaan) muuttui palautteen jälkeen. Eli valiokunta muutti jo tekemäänsä päätöstä seuroille mieleisemmäksi.

Alun perin pudotuspelit piti pelata paras kolmesta -systeemillä.
Keskusteluun nousi kuitenkin mahdollinen Oulun arkipeli, mitä osa
seuroista piti mahdottomana yhtälönä.

Siksi pudotuspelimallia muutettiin nykyiseksi.

Omasta mielestäni paras kolmesta -systeemi olisi ollut nykyistä urheilullisempi malli, joten kannatin sitä.

Salibandyn ykkösessä operoidaan pitkälti vastaavin resurssein, mitä Futsal-Liigassa, ainakin täällä Porissa. Liigakarsintoihin päässyt FBT Pori vieraili viime keväänä kahdessa arkipelissä Oulussa ilman ongelmia. Itse uskon, että pelaajat saisivat tarpeen tullen päivän tai kaksi töistään/koulustaan vapaaksi, kun pelataan Suomen mestaruudesta. Ainakin lukuisiin maajoukkueen arkitapahtumiin he pääsevät lähes poikkeuksetta.

Koska arkipelit hylättiin, jouduimme puntaroimaan uutta mallia. Valitsimme nykymallin (kahden pelin + mahdollisen jatko-ottelun sarja) ennemmin kuin kahden ottelun yhteismaalisäännön.

Kun pelataan kahden ottelun yhteismaaleista, on vaarana, etteivät molemmat joukkueet pelaa ensimmäisen pelin lopussa voitosta. Parin maalin vierastappio saattaa tyydyttää kovaa kotijoukkuetta, eikä pelin lopussa pistetä takaiskujen pelossa all-in, kuten normaalisti.

Miksi pudotuspelit?

Futsal-valiokunta yrittää kehittää futsalia laajalla rintamalla. Seuraavat isot tehtävät ovat naisten ja nuorten futsaltoiminnan kehittäminen.

Mutta meidän pitää mahdollistaa myös suomalaisen futsalin kansainväliset menestysmahdollisuudet. Jotta Suomi pärjäisi kv. kilpailussa, huippujen kauden pitäisi olla nykyistä pitempi.

Pudotuspelit nähtiin parhaana tapana pidentää liigakautta. Parhaille
joukkueille tulee lisää merkityksellisiä kovia pelejä, jotka varmasti kehittävät pelaajia.

Ja nämä pelaajat ovat pääsääntöisesti myös maajoukkuemiehiä - pelaajia, joiden varassa kansainvälinen menestyksemme on. Mitä heidän kanssaan olen jutellut, monet odottavat tulevia pudotuspelejä suurella innolla ja mielenkiinnolla.

Toinen vaihtoehto pidentää sarjakautta olisi kolminkertainen runkosarja, mutta se ei ole valiokunnan mielestä tällä hetkellä realistinen malli. Käytännössä se vaatisi kaksi pelikuukautta lisää kalenteriin.

Kuluvalla kaudella liigakausi olisi loppunut ilman pudotuspelejä ennen EM-esikarsintoja. Varsinaiset EM-karsinnat, jotka ovat Suomen vähimmäistavoite, ovat vasta maaliskuun puolessavälissä.

Ilman pudotuspelejä mj-miehet olisivat karsintojen välillä viikkotolkulla ilman kunnon pelejä ja seuratreenejä! Tai täysin ilman seuratoimintaa kaverit tuskin olisivat olleet, onhan maaliskuun alkupuoli pitkien vetojen futis-pre-seasonia.

Samaisten EM-karsintojen takia kalenteriin ei mahtunut paras kolmesta pelattavia pudotuspelejä ilman, että niissä olisi jouduttu pelaamaan arkipelejä.

Pelaajien lisäksi pudotuspeleistä hyötyvät seurat ja laji. Suomalaiset ovat menestysjanoista kansaa, joten olen aivan vakuuttunut, että jokaisella play-off -paikkakunnalla saadaan tupa täyteen ja kassakirstu parempaan kuntoon, kunhan tiedottamiseen ja markkinointiin osataan panostaa.

Porissa kaukalopallo löi itsensä läpi finaalipelien avulla. Porin Kärppien liigaotteluissa käy normaalisti muutamia satoja katsojia. Keväällä 2004 media ja Kärpät loivat kaukisbuumin, jonka seurauksena Porin jäähalliin eksyi 4 983 katsojaa ihmettelemään lajin finaalipeliä!

Julkisuudesta, katsojaennätyksestä ja menestyksestä seurasi positiivinen kierre, jonka ansiosta Kärpät nauttii Porissa edelleen mukavaa näkyvyyttä. Esimerkiksi Porin kaupunki osti seuralta vuonna 2007 paitamainoksen 18 500 euron hintaan.

Vaikka lajin näkyvyys on pienentynyt ja Lieksan Into kolistellut sen imagoa, Kärpät saanee taas tänä vuonna viisinumeroisen sponsorirahan kaupungilta.

Toivon mukaan Palloliiton viestintäosasto kantaa pudotuspelien aikana oman vastuunsa lajin myymisestä. Sitä kannattaa vaatia myös muiden kuin valiokunnan jäsenten...


Futsalvaliokunta yrittää parhaansa mukaan kehittää futsalia omana lajinaan, eikä jalkapalloilijoiden talvihöntsänä, ja edesauttaa maajoukkueen sekä seurojen kansainvälistä menestystä.

Olen harmissani ja lievästi loukkaantunut muutaman henkilön väitteistä, että pudotuspelit ovat liigassa vain PoPan halusta ja sen eduksi.

Ensinnäkin PoPan mahdollisuudet voittaa mitaleja ovat paremmat perinteisellä runkosarjamallilla. Tasainen suorittaminen pelistä toiseen on ollut kahden viime kauden ajan ehdoton vahvuutemme. Kahteen kauteen mahtuu tasan yksi pohjakosketus - tammikuussa pelattu Max-ottelu.

Saan valita kokoonpanon jokaiseen otteluumme koko kauden ajan noin 15-18 pelaajasta. Listamme on aina täysi. Tätä etuoikeutta ei suurimmalla osalla liigavalmentajista ole. Esim. GFT kompuroi syksyllä, kun kokoonpanoon saatiin hädin tuskin kentällinen pelimiehiä.

On kuitenkin fakta, ettei pelaajistomme laatu ole samalla huipputasolla, mitä kärkiseuroilla GFT:llä ja Ilveksellä. Siksi niiden kohtaaminen tulee olemaan meille valtava haaste, jos ylipäätään neljän joukkoon pääsemme.

Joka tapauksessa on hienoa, että pudotuspelit ja liigan huipennus puhuttavat. Toivotankin teille kaikille jännittävää futsalkevättä! Paras voittakoon!

Tunne historia, jotta voit luoda uutta

"Olemme nyt vihdoinkin päässeet niin pitkälle, että voimme ryhtyä johdonmukaisesti ja tarkoin ohjelmoidusti toteuttamaan kolmijaksoista jalkapallovalmentajien koulutussuunnitelmaa. Olemme jo yli kolme vuosikymmentä kouluttaneet jalkapallovalmentajia, mutta vasta nyt uskaltaudumme perustamaan koulutuksemme omiin kurssikirjoihimme nojautuviksi.",
Suomen Palloliiton Jalkapalloilun koulutusvaliokunta kirjoitti Helsingissä tammikuulla 1968.

Ote on Palloliiton "Jalkapallovalmentaja Peruskurssi I" -kirjan esipuheesta. Löysin sen käsiini FC Jazz Junioreiden toimiston uumenista.

Futsalia on pelattu Suomessa vuodesta 1997 eli 12 vuotta. Toivottavasti meillä ei mene kolmea vuosikymmentä, ennen kuin saamme suomalaisen futsalvalmennuksen kurssikirjat.

Palloliiton historiallinen koulutusopus on häkellyttävä kokonaisuus. Kirja lähestyy futaajien valmennusta hyvin fyysisestä näkökulmasta. Jalkapallon lajiharjoituksia esitellään kokonaista kaksi aukeamaa (sivuilla 84-87, kaikkiaan sivuja 95).

Ja tämä ainoa osuuskin on nimeltään "Jalkapallotekniikan harjoittelu salissa". Kirjan alkupuolella käydään läpi mm. osat: alkuverryttely, voimistelu, hypyt, voimistelutelineiden käyttö, ryhmäkilpailut, kuntopiiri, kuntopalloharjoittelu, kuntopallon ryhmäharjoittelu ja kuntokilpailut.

Suomi-futaajat ovat olleet historiassa karskinkokoisia karjuja. Millekään kukkakepeille ei kyllä voida suositella "Toverin pyöritystä" tai "Jäykän Kallen nostoa".



Myös kokovoltti eteenpäin oli 60-luvun treeniohjelmassa - mielellään pehmustetulla alustalla.



Opit ja kirjan kuvitus ovat hyvin brittipainotteisia. Olihan Englanti tuohon aikaan hallitseva maailmanmestari ja jalkapallomaailman huipulla. Tosin Suomeen kopioiduilla opeilla Englanti ajautui sittemmin jatkuvaan alamäkeen...

Uraauurtavan kirjan kielelle ja harjoitteille voidaan hymyillä, mutta avainasiat ovat olleet jo tuolloin kunnossa.

"Mikäli jalkapalloa todella halutaa viedä eteenpäin, ei kellään ole varaa jättää palloharjoittelua vuosittain puolta vuotta lyhyemmäksi kuin muualla. Meillä Suomessa nimenomaan saliharjoittelu on saatava määrällisesti ja laadullisesti muuttumaan ratkaisevasti."

Toisaalta kirjassa annetaan myös tällaisia esimerkkejä treenisuunnitelmasta. Näillä metodeilla PoPakin nousee vielä tänä keväänä mitalivauhtiin.

Futsal-valkun kolme pointtia

Kun jalkapalloa pelataan salissa jalkapallolla, näyttää se tältä.

Olen kuluvan talven aikana yrittänyt tuoda futsal-oppeja jalkapallojunioreiden valmentajille. Lähes kaikki porilaiset futisjunnut harjoittelevat myös koulujen saleissa talvikaudella.

Futsal-valkun peruskurssin yksinkertaiset, mutta sitäkin tärkeämmät perusteet ovat seuraavat:

1. Salissa harjoitellaan vain futsal-palloilla. Futsal-pallo on suunniteltu salikäyttöön, jalkapallo ei. Futispallo parketilla on kuin Supertele puistossa, kuten videolinkki kertoo.

2. Pelikentässä on aina oltava rajat. Futsalpeli on 1 vs. 1 -tilanteiden loputon jatkumo. Pelaajien pitää ratkaista ne haastamalla, harhauttamalla, syöttämällä tai suojaamalla.

Jos pelaaja voi purkaa 1 vs. 1 -tilanteen kenkäisemällä pallon seinään, koko lajin perusidea katoaa ja edut jäävät hyödyntämättä.

3. Palloja pitää olla riittävästi, ainakin yksi per pari. Sen jälkeen on helppo suunnitella harjoitukset, joissa yksittäinen pelaaja saa satoja kosketuksia.

Nämä kolme pointtia voivat vaikuttaa ilmeisiltä, mutta käytännössä ne eivät läheskään aina näy. Osalle junnuvalkuista sali on paikka, jossa vedetään pelkkää kuntopiiriä ja pelataan futispeli päälle.

Eipä heitä siitä silti voi syyttää. Palloliiton D-tason kurssilla opetaan YHÄ näin.

Futsalista kursseilla ei puhuta sanaakaan, edes futaajien talviharjoittelumuotona. Saliin rakennettua voimistelurataa (jonka kokoamiseen ja purkamiseen menee vähintään puoli tuntia) D-tason kalvoilla kyllä esitellään.

PS. Futsalblogin valmentajakurssi jatkuu seuraavilla pointeilla kevättalven aikana.

PSS. Islannissa vasta resursseja hukataankin, kuten videolta voidaan havaita. Maassa on pelattu historian aikana vain muutamia futsalturnauksia, vaikka maailman toiseksi parhaassa käsipallomaassa (Peking 2008) on yli 40 täysmittaista kenttää. Eli yksi kunnon kenttä/5000 asukasta. Laskepa montako futsal-/käsipallohallia pitäisi olla omassa kotikaupungissasi? Meillä Porissa 16.

Ykkösessä kasvukipuja

Mikä ei kuulu joukkoon: 26 - 1, 13 - 0, 23 - 4, 16 - 1, 1 - 35.

Vastaus: 1 - 35 on sunnuntaina pelatun Kaukalopalloliiga-ottelun Into - Bewe lopputulos. Muut ovat kuluvan kauden tuloksia Futsal-Ykkösestä.

Rumimmat rökälelukemat ovat peleistä, joihin vierasjoukkue ei ole syystä tai toisesta saanut jalkeille riittävän laajaa tai laadukasta pelaajarivistöä. Raportit kertovat, että pahimmillaan vieraat ovat pelanneet ilman vaihtomiehiä.

Virallisia selityksiä on esitetty monia: pitkä pelimatka, loukkaantumiset, pelikiellot, työesteet, jalkapallo...

Totuus lienee jossain puolivälissä. Fakta kuitenkin on, että joillakin Ykkösen seuroilla ei ole sarjatason vaatimuksiin sitoutuneita pelaajia riittävää määrää.

Liigassa moisia ongelmia oli ajoittain vielä takavuosina, mutta onneksi ei enää. Urheilullisuudessa ja seuraorganisaatioissa on menty eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Futsal-Ykköstä pelataan tällä kaudella ensi kertaa kahdessa kymmenen joukkueen lohkossa. Vielä viime kaudella lohkoja oli kolme.

Ykköstä pelattiin kuusi kautta kolmilohkoisena, joten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli jo aika ottaa seuraava kehitysaskel.

Kuten yllä totesin, uudistus ei ole sujunut ongelmitta.

Muutamat rumat lukemat ovat aiheuttaneet kolauksia Ykkösen imagolle. Vajaalukuinen vierasjoukkue on tuottanut isännille mielipahaa: yleisölle ja medialle on vaikea järjestää uskottavaa urheilutapahtumaa, jos kentällä on vain yksi joukkue.

Hankaluuksista huolimatta uudistus on plussan puolella. Selkeästi suurin osa joukkueista on hoitanut kautensa tyylikkäästi.

Ykkösen on annettava hyvät kannukset tuleville liigajoukkueille ja -pelaajille. Sitä se ei tee, jos kauden kaikki vierasmatkat voidaan tehdä metrolla tai kaikki pelit pelataan parin talvikuukauden aikana.

On iso kysymys, kehitetäänkö suomalaista futsalia omana lajinaan vai pelkästään jalkapalloilijoiden talviharjoitusmuotona.

Itse olen ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Jälkimmäisen kannattajat katsovat historiaan ja haluavat palauttaa Ykkösen entiselleen.

Futsal antaa futaajille erittäin paljon treenimielessä. Mutta pelaajat, jotka eivät futiksen takia pysty sitoutumaan futsaliin, puuhastelkoot piirisarjoissa.

Kannattaako joukkue kerätä kavereista, jotka hoitavat korkeintaan puolet kauden peleistä? Sarjapaikkaan vaadittavat pisteet ehkä hoituvat marras-joulukuussa, mutta rökäletappiot ruoskivat seuran mainetta taas kauden lopussa. Sitä kannattaa miettiä jälleen ensi kesänä.

Baltiaan on päästävä!

Kuva: Yiannis Vakis - Cyprus Futsal Portal.

Tapasin Kyproksella vain pari päivää ennen meitä saarelle saapuneen latvialaiskolmikon.

Oleg Matvejevs (kuvassa keskellä) oli muuttanut maahan kahden maanmiehensä kanssa pelatakseen ammatikseen futsalia.

Kuvassa vasemmalla oleva Armen Danielyan pelaa Kyproksella jo kolmatta kauttaan. Armenialainen olikin heti opastamassa neuvostoaikaisia maanmiehiään paikallisille tavoille.

Danielyan kohtasi Suomen viimeksi helmikuussa 2008 Tsekin MM-karsinnoissa. Armenian Suomelle kärsimä 0-1 -tappio oli kirkkaana miehen muistissa.

Matjeves'kin on pelannut Suomea vastaan, mutta ei aikoihin.

- Ennen te kävitte Latviassa jatkuvasti, mutta miksette ole enää tulleet. Uskon, että pelit meidän maajoukkuetta ja parhaita seurajoukkueita vastaan olisivat hyvää kokemusta teidän maajoukkueelle ja liigajoukkueille, Matjeves ihmetteli.

Latvia ja Suomi ovat kohdanneet maajoukkuetasolla neljästi. Edellisestä maaottelusta on jo yli viisi vuotta (12.1.2004, Riika, Latvia-Suomi 4-0), joten Matjeves'in kysymystä voidaan pitää aiheellisena.

Tuosta ex-päävalmentaja Simo Syrjävaaran aikakauden maajoukkueesta ovat yhä mukana Suomi-paidassa kokeneet GFT-miehet: Risto Salmi, Jani Modig, Teemu Terho ja Matias Sarelius. (toim.väli.huom.).

Matjeves lupasi auliisti auttaa, jos suomalaiset liigajoukkueet mielivät esimerkiksi ensi syksynä viimeistelyleirille Latviaan. Mutta myös maajoukkueelle voisi olla tiedossa mielenkiintoinen haaste ensi jouluna.



Kuukausi sitten pelattu historian ensimmäinen Baltic Cup oli raportin mukaan onnistunut tapahtuma. Viro oli ollut ilmeinen heittopussi, mutta yleisöä kolmen maan (Latvia, Liettua, Viro) futsalturnaus oli kerännyt kivasti.

Baltic Cupille lupaillaan jutussa jatkoa. Eikä Suomen mukanaolo ainakaan laskisi turnauksen tasoa.

Maajoukkueellemme turnee vaikuttaisi täydelliseltä: pari peliä vähän korkeammalle rankattuja maita vastaan (Latvia ja Liettua) ja yksi peli ennalta heikompaa vastaan (Viro).

Hyvät pelit, lyhyt matka, mahdollisuus tehdä perinne, saada julkisuutta ja tuotteistaa tapahtuma... Etuja olisi monia.

Maantieteellisesti Suomi ei kuulu Baltian maihin, mutta futsalissa rajan ei tarvitsisi olla yhtä tarkka. Ainakin pelaajat haluaisivat meidät vierailulle. Joten herätys seurat, mars Baltiaan!

PS. Olegin haastattelu ilmestyy blogiin helmi-maaliskuussa, kunhan hän on päässyt kunnolla maistamaan futsal-arkea Kyproksella.

EM-kilpailut Suomeen?

Tsekkiläinen Petr Fóusek toimi elokuussa 2008 Helsingin Pasilassa pelatun UEFA Futsal Cupin delegaattina.

Espoon GFT:n isännöimän turnauksen arvovieras ei ollut kuka tahansa. Fóusek on Tsekin jalkapalloliiton entinen pääsihteeri, UEFA:n futsalkomitean ex-puheenjohtaja - todellinen kosmopoliitti, joka on toiminut työtehtävissä kaikissa UEFA:n jäsenmaissa.

- Nykyään konsultoin työkseni FIFA:n jäsenmaita - erityisesti kolmannen maailman valtioiden liittoja. Autan liittoja suunnittelemaan ja uudistamaan organisaatiomallejaan ja -rakenteitaan, Fóusek kertoi Espoossa.

- Nämä delegaattikomennukset ovat luottamustehtäviä. Eräänlainen harrastus siis.

UEFA:n delegaatti on UEFA:n alaisten turnausten ja ottelutapahtumien ylin johtaja. Hän valvoo, että kaikki menee pilkulleen oikein.

Pilkkuja ja pisteitä on paljon, todella paljon. Kysykää vaikka GFT:n turnauksen johtajana toimineelta Fernando Goncalvesilta.

"Nandon" kärsivällisyys oli välillä hymyn äärimmilleen kiristäneellä koetuksella, kun UEFA:n edustajat tavasivat pykäliä ja asetuksia 177-sivuisesta (!) järjestämisoppaasta. Miehen pinna ja pokka kuitenkin pitivät. Siitä tuli myös kiitosta.

- GFT järjesti hyvän turnauksen. Pientä viilausta on aina, mutta kokonaisuus oli kiitettävä, Fóusek tiivisti turnauksen huipentaneen GFT - KMN Gorica -thrillerin päätyttyä.

Fóusek rakastui futsaliin 80-luvulla. Sittemmin hän on uurastanut lajin parissa pelaajana, valmentajana, seurajohtajana, koko tsekkiläisen futsalin pomona, EM-kilpailujen johtajana ja lopulta Euroopan huipulla UEFA:ssa.

- GFT ja KMN Gorica pelasivat upean, kansainvälistä huipputasoa olleen otteluun. Pelissä oli hienoja yksilösuorituksia, hyvää joukkuepeliä ja jännitystä - kaikki huippuottelun ainekset, Fóusek hehkutti päätöspelin jälkeen ilman pienintäkään tarvetta turhaan vieraanvaraisuuteen.

- On äärimmäisen harmillista, suorastaan häpeällistä, että niin harvat suomalaiset näkivät tämän ottelun. Tämä peli olisi ollut loistavaa mainosta suomalaiselle futsalille. Mutta missä olivat televisiokamerat?

Futsalin vähäinen suosio ja näkyvyys Suomessa olivat Fóusekille pettymys.
- Suomi on Pohjoismaiden ykkönen futsalissa. UEFA arvostaa sitä. Teitä pidetään mallimaana, josta muu Pohjola saa ottaa oppia. Mutta teidän täytyy pitää kiinni asemastanne. Ei se säily itsestään.

- On ensisijaisen tärkeää, että suomalaiset futsal-ihmiset pitävät yhtä. Teidän täytyy vetää samaa köyttä, taistella ja tehdä töitä lajin eteen. Sitä ei kukaan tule tekemään teidän puolestanne, Fóusek patistaa.

Fóusek tietää, mistä puhuu. Hän on ollut tekemässä ja näkemässä, kun tsekkiläinen futsal on noussut marginaalista arvostettujen urheilulajien joukkoon.

- Tsekissä televisioidaan kaudessa 30-40 kotimaista futsalpeliä. Kaikki maaottelut ja jokaiselta liigakierrokselta yksi matsi. Se on lajin nykysuosion perusta.

- Lopullisesti futsal löi Tsekissä läpi, kun isännöimme EM-kilpailuja vuonna 2005. Maajoukkuetta seurattiin silloin erityisen tarkasti, turnausta kotimaahansa junailemassa ollut futsalpamppu kertoo.

Vuoden 2009 EM-kilpailut järjestetään tammikuussa 2010 Unkarissa. Syksyn 2011 kisaisännyys on vielä jakamatta. Kannattaisiko Suomen hakea tulevaisuudessa EM-kisoja?

- Miksei. Kun olette järjestäneet naisten jalkapallon EM-kilpailut, futsalin EM-kilpailut ovat suurin UEFA:n tapahtuma, jota teidän on realistista hakea.

- UEFA arvostelee kaiken erittäin tarkasti: turvallisuuden, majoitustilat, kulkuyhteydet ja tietenkin pelipaikat. Jääkiekkomaana teillä olisi olemassa hyvä halliverkosto, joten mikään noista tekijöistä tuskin olisi ongelma, Fóusek rohkaisee.

Suomalaiset rakastavat arvokisoja ja suorastaan himoitsevat niiden isännyyksiä. Mutta anomukset ja hakuprosessit tarvitsevat aina puolestapuhujansa. Niitä suomalaisella futsalilla ei vielä ole - ainakaan tarpeeksi.

- Niin kuin sanoin. Koko suomalaisen futsalväen pitää tehdä töitä yhdessä. Silloin liittonnekin on paremmin takananne, Fóusek muotoilee ja varoo tarkasti arvostelemasta Suomen Palloliittoa.

- En halua sanoa, että teidän pitää tehdä näin ja näin. Mutta haluan kertoa yhden esimerkin, jota toistan aina tällaisissa haastatteluissa, futsalin puolesta väsymättä pari vuosikymmentä paasannut Fóusek napauttaa ja katsoo terävästi pöydän yli.

- Kun toimin Tsekin Jalkapalloliiton pääsihteerinä olin futisperheen pää.

- Perheessäni oli jo aikuinen mies, joka oli käynyt koulunsa, valmistunut ja teki jo hyvin rahaa. Hän pärjäsi käytännössä omillaan.

- Häntä vähän nuorempi nainen oli jo hyvin oppinut ja lukenut, mutta tarvitsi vielä vähän ohjausta ja tukea, vaikka asui jo poissa kotoa.

- Heitä nuorempia teini-ikäisiä ja vähän vanhempia perheessäni oli useita, poikia ja tyttöjä. He asuivat kotona ja opiskelivat, joten koulutukseen meni paljon rahaa. Mutta se oli palkitsevaa, koska he olivat lahjakkaita ja tuloksia tuli.

- Perheen kuopus oli vielä pieni. Paljon nuorempi kuin sisarensa. Hän vasta haki askeleitaan tässä maailmassa.

- Siksi hän tarvitsi paljon enemmän tukea, turvaa ja opastusta kuin vanhemmat sisaruksensa. Itse perheenpäänä halusin olla kuopukseni apuna mahdollisimman paljon hänen hapuilevalla alkutaipaleellaan.

- Ymmärrätkö? Hyvä isä kohtelee kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, mutta ymmärtää myös niiden erilaiset tarpeet.

Fóusek ei pitänyt huolta kuopuksestaan turhaan. Tsekin futsalmaajoukkue on Euroopan TOP 5:ssä. Samalla näyttävää peliä ja taitavia pelaajia rakastava kansa on ottanut lajin omakseen.

Nuori ja kokenut

Suomen futsalmaajoukkue pääsee kunnon kansainväliseen kyytiin tulevalla viikolla.

Romanian futsaltähdet kohtaavat Suomen tiistaina 27.1. Salossa ja seuraavana päivänä Helsingissä.

Futsalin ystävät muistavat varmasti, miten Molo, Matei, Lupu ja kumppanit loistivat vuoden 2007 EM-kisoissa Portugalissa. Romania rökitti Tshekin lukemin 8-4 kisojen toisessa ottelussa.

Huikeaa tykitystä tarjonnut ottelu oli vain tunteja aikaisemmin pelatun EM-kisojen avausmatsin peilikuva. Isäntämaa Portugali nyhjäsi maalittoman tasapelin Italian kanssa ylivarovaisessa pelissä, joka tarjosi Romanian ilotulitukselle oivan kontrastin.

Kun pureudutaan Romanian futsalin historiaan, suomalaisella laji-ihmisellä nousee karvapallo kurkkuun.

Romanian futsalihme alkoi vuonna 2003!

Romania pelasi maan historian ensimmäisen futsalmaaottelun viisi vuotta myöhemmin kuin Suomi ja vain neljä vuotta ennen ensimmäistä arvokisaedustustaan!

Futsal otettiin Karpaattien juurella alusta asti tosissaan. Rahalliset panostukset olivat rohkeita ja työn määrä itäeurooppalaiselle urheilulle tyypillinen - ISO.

Romanian vauhdista kertoo hyvin maajoukkueen alkutaival. Romanian vastaperustettu futsalmaajoukkue pelasi ensimmäiset kahdeksan otteluaan vajaassa kuukaudessa kesällä 2003. Vastustajina olivat rajanaapurit Bulgaria ja Moldova.

Kuluvan, elokuussa alkaneen, kauden aikana Romania on pelannut jo 12 maaottelua. Samalla Suomi on joutunut tyytymään neljään.

Kaiken kaikkiaan Romania on pelannut kesän 2003 jälkeen 113 futsalmaaottelua.

Suomi on pelannut välillä 1998 - tämä päivä yhteensä 64 futsalmaaottelua eli 49 vähemmän kuin tulevan viikon vastustajamme, viisi vuotta pidemmässä ajassa...

Suomella valtava haaste

Suomen futsalmaajoukkue on valikoitunut nykykokoonpanoonsa erittäin tiiviin talven aikana. Ringissä on käynyt marraskuun alussa alkaneen kauden aikana kolmisenkymmentä pelaajaa.

Nykyjoukkue on hyvähenkinen, tasapainoinen ja osaava, mistä hyvät Kypros-ottelutkin kertovat. Silti Euroopan huippumaa on maajoukkueelle valtava haaste.

Suomen päävalmentaja Jouni Pihlaja on pätevä valmentaja, mutta yliluonnollisia taikavoimia ei hänelläkään ole.

Tshekissä 3.3.2008 päättyneen edellisen futsalkauden jälkeen Suomen pelaajat ovat olleet maajoukkuetoiminnassa 2,5 kuukautta, romanialaiset käytännössä vuoden ympäri.

Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen suomalaisilla kestää noin 2-3 kuukautta saavuttaa se sama taso, jolla he olivat, kun edellinen kausi päättyi. Eikä sekään tule ilmaiseksi. Jaksoon mahtuu kymmeniä maajoukkuepäiviä, seuratoiminta tietenkin vielä päälle.

Suomen futsalmaajoukkue on edistynyt huimasti Pihlajan komennossa, mutta tästä eteenpäin edistysaskeleet ovat entistä lyhyempiä - jos kalenteriin ei saada lisää pituutta, jopa olemattomia.

Vaikka päivät eivät yksinkertaisesti riitä, Suomi haastaa satavarmasti arvokisakävijät - ainakin sisulla ja tsempillä. Ja toivottavasti myös kotiyleisön tuella.

Ammatti futsal, kotikaupunki Nicosia

Suomi-futsal saa vielä jonakin päivänä ensimmäisen ammattilaisensa, lajin oman Aulis Rytkösen.

Nimenraapustus ammattilaissopimukseen on ehkä pieni kädenliike pelaajalle, mutta suuri asia hänelle ja koko suomalaiselle futsalille.

Tällä salamavalojen ikuistamalla hetkellä suomalainen futsal tulee samaan roiman annoksen lisäuskottavuutta, jota se tarvitsee yleisön, median ja erityisesti lajivalintaansa pohtivien pelaajien silmissä.

Pääsin maanantai-iltapäivällä Larnakassa mukaan lounastapaamiseen, jonka aikana vakuutuin, että tuo edellä maalailemani hetki voi olla jo varsin lähellä.

Kyproksella on suosiotaan hiljalleen kasvattava futsal-liiga, jossa pelaa kahdeksan joukkuetta. Pelimatkoja täällä ei juuri tunneta.

Peräti seitsemän liigajoukkuetta tulee Nicosiasta. Ainoa kaupungin ulkopuolinen joukkue on Liviadokos Larnaka, joka joutuu matkustamaan vieraspeleihinsä 50 kilometriä.

Liigassa pelaa muutamia ammattilaisia, jotka tuleva muun muassa Brasiliasta, Armeniasta ja Latviasta. Muutaman palkatun lisäksi joukkueissa on luonnollisesti paikallisia amatöörejä, jotka pelaavat kulukorvauksilla.

Koska menestystä janoavia seuroja on yhä enemmän, saarelle tarvitaan uusia tähtipelaajia.
Vahvistuksia haetaan nyt jopa Latviaakin pohjoisemmasta, eivätkä katseet ole Virossa.

Kypros pelasi Suomea vastaan maanantaina perustaidoiltaan hyvää, mutta vähän tasapaksua, yllätyksetöntä ja hyvin puolustavaa peliä.

Kyproksella on teknisesti ja taktisesti taitavia pelaajia, mutta poikkeuksellista taituruutta puuttuu. Siksi liigaan haetaan koko ajan uusia ratkaisijoita. Jopa Suomesta asti.

Moni suomalainen muuttaa ihanteelliseen Välimeren ilmastoon eläkepäivikseen ja käyttää kaikki säästönsä asuntoon sekä elämiseen. Futsalin avulla kämpän saisi ilmaiseksi, ja rakkaan lajin pelaamisesta vielä maksettasiinkin - ainakin täällä elämiseen riittävät taskurahat.

Aurinkoinen Kypros ja futsalammattilaisuus. Ei hassumpi yhtälö. Pelipaikalle haetaan futsalistaa, joka on armoton maalintekijä ja luonteeltaan ennakkoluuloton. Jos täytät kriteerit ja olet kiinnostunut, ota yhteyttä.

Yöterveiset Kyprokselta

Kirjoittelen tätä merkintää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takana on futsaltäyteinen viikonloppu, jota seuraa vielä vilkkaampi viikko.

Lauantaina PoPa veti puolilta päivin hyvän harjoituksen. Kauden loppuhuipennuksen lähestyminen näkyy selvästi tiettyjen pelaajien tekemisessä ja keskittymisessä.

Futsalmaajoukkue tuo PoPalle oman haasteensa. Juha Ojanperä, Jaakko Laitinen ja Jarkko Reinikka ovat vallanneet paikat Suomen vakioringistä, mikä on tietenkin hieno asia heille ja seuralle.

Mutta joukkueemme yhteisharjoitteluun heidän edustuskiireensä luonnollisesti vaikuttavat, kuten myös oma komennukseni maajoukkueen tiedottajana. Tosin minulla on PoPassa ympärilläni osaava ja innostunut valmennustiimi, joten luotan täysin, että Rantalan Ali ja Talasman Teemu klaaraavat treenit poissaollessani.

Lauantai-iltana PoPan treenien jälkeen hoidin vielä työni Ässät-HIFK -pelissä. Hyvä matsi muuten. Ei haukotuttanut.

Lätkämatsin jälkeen bussilla Helsinkiin ja aamulla kello 6.20 lentokentälle. Saavuimme Kyprokselle ja Larnakaan noin kolmen korvilla iltapäivällä. Loppupäivän ohjelmaan kuului pari ruokailua, perusteellinen pelipalaveri ja kevyt harjoitus huomisella pelipaikalla. Harjoituksen pääpaino oli matkan rasitusten ravistelussa ja erikoistilanteissa.

Pelipaikka keräsi pelaajien kehut. Isossa hallissa on komeat katsomot kentän jokaisella laidalla. Vanha parkettilattia on sopivan pehmeä ja pitävä.

Illan pelipalaverissa katsoimme videolta Kyproksen otteita viime vuoden puolella pelatuista Puola- ja Latvia-maaotteluista. Lisäksi päävalmentaja Pihlaja oli koostanut vuoden 2006 Suomen Kyprosta vastaan tekemät kuusi maalia (2-3, 4-0) yhteen klippiin, mikä nosti mukavasti tunnelmaa pelaajistossa.

"Panucci" osui kyseisissä otteluissa kolmesti, joten toivoa sopii, että Kyproksen kuritus jatkuu täälläkin.

Pelin alkamisaika on suomalaisille outo - jo 10.30. Siksi herätys aamulenkki ovat jo seitsemän tienoilla. Jäsenten availun jälkeen on aamupalan vuoro, josta siirrymme suoraan hallille ja viimeiseen pelipalaveriin.

Pelin aikana vastuullani on ottelun videointi. Todennäköisesti aloitan kuvaamisen jo alkulämmittelyistä.

Kun summeri on soinut päättymisen merkiksi, alkaa naputtaminen. Tiedote ottelusta pitää saada medialle ja Palloliiton omille sivuille mahdollimman nopeasti.

Raportin valmistuttua on vuorossa taas paluu videon pariin. Valmennusjohto purkaa pelin palasiin, missä lienen mukana. Kun analyysit on tehty on vuorossa uusi peli- ja palautepalaveri, mistä siirrytään takaisin hallille ja harjoituksiin. Treenien jälkeen teen pelaajahaastattelun ja väännään nettiin otteluennakon tiistaisesta pelistä.

Jokaisessa välissä luonnollisesti syödään ja illalla mennään ajoissa sekä väsyneinä nukkumaan, koska tiistainen peli myös varhaismatsi (11.30).

Ohjelmaa riittää, mutta pitää myöntää, että on kiva kerrankin olla mukana toiminnassa, josta ei tarvitse kantaa koko vastuuta. On helpottavaa, kun ei ole tarvetta murehtia, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Saan keskittyä vain täyttämään oman ruutuni.

Mutta kyllähän täällä hommat pelaa. Maajoukkueen taustaryhmä on erittäin rutinoitunut, joten käytännön asiat hoituvat ammattimaisesti ja täsmällisesti kuin itsestään. Pelaajat ovat puolestaan paiskineet talven aikana pirusti töitä, joten nälkä pelejä kohtaan on kova. Toivottavasti tulostakin tulee, sillä nämä kaverit olisivat todella ansainneet sen.

Viikon kolmas peli osuu sitten lauantaille, kun MadMax saapuu Valkeaskoskelta Poriin. Perjantaina PoPa viritetään viimeiseen timmiin ennen kovaa kohtaamista. Molemmilla on pelissä paljon panosta, joten värikäs matsi on varmasti tulossa. Jotta valmistautuminen olisi kunnollinen, kassissani on syksyn Max-kamppailun DVD. Jos vaikka jossakin välissä ehtisin sitä vilaista...

Käskystä vai sydämestä?

Edellisessä merkinnässä kerroin Tampereen piirin intohimoisista futsal-ihmisiä, jotka vievät lajia osaltaan Suomessa eteenpäin.

Vastaavat uutiset antavat uskoa ja innostusta. Joku sentään ideoi, uskaltaa ja tekee!

Usein tuntuu, että piireissä vain odotetaan Palloliiton pakottavaa mahtikäskyä toimia. Tampereella on kerätty jo yli vuoden ajan erittäin positiivisia kokemuksia piirijoukkuetoiminnasta, mutta muualla asiaa vasta suunnitellaan ja valmistellaan - vai tehdäänkö edes sitä?

Samaan mentaliteettiin tulee törmättyä Suomessa valitettavan usein. Eräs porilainen futsaltoimija tokaisi minulle taannoin nasevasti, että täällä pelataan futsalia vain siksi, että UEFA niin käskemällä kehottaa. Sävy oli tuskainen.

Futsal on osa suomalaista jalkapalloperhettä, mutta kaikki eivät halua elää sen kanssa yhteistä lapsiperheen arkea.

Futiskatraan kuopuksen annetaan itse ottaa ensiaskeleensa ilman tukea, opastusta ja turvallisuuden tunnetta. Pyllähdyksiä tapahtuu ja se luo turhautumista.

Vaarana on, että nuorimmainen ei opi lainkaan kävelemään. Toisaalta itseoppineesta lapsesta voi tulla isompana voimakastahtoinen, vahva ja sopivan itsetietoinen. Se vaatii kuitenkin ponnisteluja, ehkäpä liian suuria sellaisia.

Jotta suomalainen futsal kehittyisi ja pääsisi ansaitsemaansa asemaan, laji tarvitsee taakseen palavasieluisia laji-ihmisiä, mutta myös Palloliiton ja sen kaikkien piirien varauksettoman tuen.

- Meillä oli viime vuonna 114 651 rekisteröityä pelaajaa ja se on omaa luokkaansa kaikkien lajien keskuudessa. Vuoteen 2020 mennessä meillä on kuitenkin tavoitteena saada 250000 pelipassipelaajaa. Se vaatii viiden prosentin vuosittaista nousua ja se on kova tavoite. Tiedän kuitenkin, että palloliitossa ja piireissä ollaan valmiita käärimään hihat ja tekemään töitä sen eteen. Pelkästään poikapelaajien määrän kasvulla tuota lukua ei tulla koskaan saavuttamaan. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että tyttöjen pelaajamäärät ovat tällä hetkellä erittäin korkeassa nousussa, Palloliiton pääsihteri Kimmo J. Lipponen sanoi esitellessään Palloliiton Visio 2020 -strategiaa.

Vastaan Kimmolle: Tavoitetta ei saavuteta myöskään ilman nykyistä huomattavasti laajempaa panostusta futsal-toimintaan, koska:

- Futsal-toiminta vähentää drop out -ilmiötä tarjoamalla kilpa- tai harrastevaihtoehdon nuorille pelaajille, jotka kyllästyvät jalkapalloon tai lopettavat lajin jostakin muusta syystä.

- Futsal mahdollistaa pienten paikkakuntien seurojen pysymisen mukana liiton kilpailutoiminnassa. Esimerkiksi Satakunnassa on useita seuroja, jotka eivät saa joukkueita tietyissä vanhemmissa ikäluokissa jalkapallosarjoihin, mutta futsalsarjoihin kyllä.

- Futsal on koululiikuntamuotona lähes täysin käyttämätön kortti. Valtava mahdollisuus saada lisää harrastajia on siis hyödyntämättä.

- Tyttöjen jalkapallojoukkueet kärsivät usein liian pienistä pelaajamääristä ja kuihtuvat kokoon. Futsalissa pienempikin rinki riittää toiminnan jatkumiseen.

Ja niin edelleen.

Edellä oli perusteluja pelkästään sille, että futsal-toimintaan kannattaa panostaa jo pelkästään harrastajamäärien kasvattamiseksi.

Kun listalle lisätään tekijät, joilla futsal auttaisi jalkapalloa pelaajakasvatuksen laadun parantamisessa, pitäisi viimeisenkin kellon kilahtaa.

Futsal-ihmisille faktat voivat tuntua itsestään selviltä. Mutta ne on pakko esittää. Jos mahdollisuuksia ei tunneta, nykyisen tason toimintaan on helppo tyytyä.

Pelaajakasvatuksesta lisää jatko-osissa...

Junnuissa on tulevaisuus

FC Jazz Junioreiden B-nuoret kutsuttiin eilen pikahälytyksellä Tampereella lauantaina 17.1. pelattavaan futsalin piirijoukkueiden turnaukseen. Kiitos joukkueenjohtajien Harri Sillanpään ja Pasi Niemisen aktiivisuuden, kutsu voitiin ottaa vastaan ja joukkue saadaan kasaan.

Pirkkahallissa pelattavan turnauksen muut osallistujat ovat Tampereen U17 -piirijoukkue ja Turku All-Stars. Jazz paikkaa Keski-Suomen edustajaa, joka oli joutunut perumaan osallistumisensa.

Kutsun soittanut joukkueenjohtaja Ilkka Koskinen kertoi Tampereen piirin futsaltoiminnasta iloisia asioita. Tampereella toimii kolme piirijoukkuetta (pojat U19 ja U17 sekä tytöt U17), joissa on aktiiviset taustahenkilöt ja mikä tärkeintä innokkaita pelaajia.

Tampereella futsalin piirijoukkuetoiminta aloitettiin tammikuussa 2008. Futsalissa hämäläiset eivät ole hitaita, vaan todellisia edelläkävijöitä. Muut piirit vasta pohtivat, mitä junnufutsalille pitäisi tehdä, kun Pirkanmaalla painetaan jo täysillä.

Valtakunnallisen piirijoukkuetoiminnan lisäksi Suomeen pitää saada seuratason kilpailutoimintaa nuorille futsalistoille.

B ja C -nuorten piirinmestarit pelaavat maaliskuussa 2008 ensimmäistä kertaa ikäluokkien virallisista SM-titteleistä. Se on hieno askel, mutta lisää tarvitaan.

Seuraavaan Palloliiton futsalvaliokunnan kokoukseen pyydän esityslistalle A-nuorten eli U19 (tai U21) SM-sarjan valmistelun aloittamisen.

Nuorten SM-sarja useammassa lohkossa ja turnausmuodossa, kuten miehillä 90-luvun lopussa... Ei ole mahdotonta, jos tahtoa ja puhtia riittää.

Se on todistettu Tampereella. Pienessäkin ajassa voi saada hienoja asioita aikaan.

Lauantaina 17.1. kannattaa mennä katsomaan juniorifutsalin uudisraivaajia!

Klubin miehillä arvoa yli seurarajojen

"Cheyne Fowler on Hakan keskikentän aatelia. Kovasti töitä tekevä Fowler ei jätä koskaan tilanteita puolitiehen ja on kovan työntekonsa vuoksi arvokas pelaaja Hakalle. Etelä-Afrikassa syntynyt Fowler on nykyään myös Suomen kansalainen."

Futsalin liigaseuroilla on varmasti parannettavaa omien nettisivujensa sisällössä ja päivityksessä, mutta sählätään sitä hienommissakin ympyröissä. Yllä oleva lainaus on Suomen johtavan futisseuran eli Helsingin Jalkapalloklubin sivuilta pelaajaesittelystä.

Mahtaako Muurinen uskaltaa laittaa Fowleria kentälle, kun Klubi vierailee Valkeakoskella?